Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestynyt Ei enää Eddy oli kirjakauppojen ostetuimpien kirjojen listalla, sen takia minäkin tartuin täysin tuntemattoman ranskalaisen kirjailijan teokseen.
Kirja kertoo Eddyn lapsuudesta ja nuoruudesta pienessä pohjoisranskalaisessa kylässä. Perhe on tosi köyhä, isä työtön ja alkoholisoitunut, äiti myös kotona, lapsia paljon. Asumisolot ovat tosi surkeat ja ruuaksi on aina ranskalaisia. Olen pitänyt Ranskaa hyvin toimeentulevien, sivistyneiden ihmisten maana, mutta tottahan sielläkin on elintasoeroja ja lisäksi heikko sosiaaliturva.
Eddyä kiusataan koulussa, on aina kiusattu, koska hän on erilainen ja tietää sen itsekin. Eddy ei tykkää tytöistä, vaikka hän tekee kaikkensa, ettei sitä huomattaisi. Kiusaamisesta ei myöskään voi kertoa kenellekään ja Eddy alistuu siihen.
Perheeltä ei saa mitään tukea. Isän päivät kuluvat televisiota tuijottaen ja tupakkia poltellen. Edes ruokapöydässä ei saa keskustella, koska se häiritsee television katselua. Välillä ei tiedä itkisikö vai nauraisi, Eddyn perheen kuvaus on niin karmeaa.
Onneksi aivan kirjan lopussa valoa pilkahtaa Eddyn elämään. Kirja on omaelämäkerrallinen, joten Eddy on siis lähtenyt kotikylästään, päässyt opiskelemaan ja ryhtynyt kirjoittamaan. Hienoa!
tiistai 5. marraskuuta 2019
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)