Bronnie Ware: Viisi viimeistä toivetta

Australialainen Bronnie Ware on viettänyt mielenkiintoista kulkurielämää. Hän kyllästyi arkipäiväiseen työhönsä pankkimaailmassa, ja lähti kiertämään maailmaa usein vain pakettiauto kotinaan. Hän piti huolta muiden taloista, eleli metsissä, soitteli kitaraa ja päätyi lopulta kuolevien saattohoitajaksi.

Saattohoitajana sydämellinen Bronnie pääsi kurkistamaan kuolevien ihmisten ajatuksiin ja menneeseen elämään. Hän sai monenlaisia neuvoja, jotka on koottu kirjaan tarinoiksi. Bronnien välityksellä saamme neuvoja olla rohkeita ja rehellisiä itsellemme, tehdä vähemmän töitä ja pitää enemmän yhteyttä ystäviin. Kuolevat toivovat, että olisivat yksinkertaisesti antaneet itselleen luvan olla onnellinen.

Viisi viimeistä toivetta antaa miettimisen aiheita ja toivoakin. Moni ihminen maailmassa tekee paljon, että muiden elämä olisi hitusen helpompaa. Ja ehkä oppii siinä sivussa olemaan itsekin onnellinen.

Jari Tervo: Esikoinen

Esikoinen on hyvä kirja. Ei voi kuin ihmetellä Tervon uskomatonta muistia ja eläytymiskykyä. Ja varmasti kirjaan on tehty myös valtavasti taustatyötä, jotta kaikki trip-mehut ja Wig-wam-bamit on saatu sijoitettua oikeaan ajankohtaan.

Tervo kuvaa omaa lapsuuttaan 1970-luvun Rovaniemellä murrosikää lähestyvän pojan näkökulmasta. Kirja onnistuu olemaan hauska ja liikuttava yhtä aikaa. Pikkuveli Unto Abraham on aivan loistava hahmo, ja pikkuveljen leikkihautajaiset aiheestaan huolimatta yksi kirjan kohokohtia.

Tädin ja isomummun tarinat eivät napanneet minua mukaansa ennen kuin aivan kirjan lopussa. Kaiken kaikkiaan molemmat ovat vähän liian kaukana ja lukijalle hankalia hahmottaa. Tarina karkaa ja tyylien sekamelska vaivaa lukijaa. Pikkupojan Rovaniemi olisi riittänyt kirjan aiheeksi paremmin kuin hyvin, minusta tuntui turhalta ottaa noitamuistelot ja kapina-ajat mukaan. Hyvä kirja, vähän liian täyteen tungettu.

Ville Haapasalo, Kauko Röyhkä, Juha Metso: ”Et kuitenkaan usko…” Ville Haapasalon varhaisvuodet Venäjällä.

Ville Haapasalo on varmasti tunnetuin suomalainen venäjällä. Missä tahansa hän liikkuu, nimikirjoituksen pyytäjiä ja valokuvan ottajia riittää. Tunnettuus on syntynyt pitkän ajan kuluessa. Haapasalo muutti Venäjälle jo vuonna 1991 opiskelemaan Pietarin teatteriakatemiaan. Vuosien varrella hän on esiintynyt kymmenissä elokuvissa, joista tunnetuin on Kansallisen metsästyksen erikoisuuksia.

Haastattelukirja kuvaa Haapasalon alkuvuosia Venäjällä. Kauko Röyhkä haastattelee Villeä, joka kertoilee niin uskomattomia tarinoita, että vaikea niitä todella on uskoa. Mutta onko sen väliäkään, ovatko tarinoiden yksityiskohdat totta vai keksittyä? Joka tapauksessa ne piirtävät mielenkiintoisen kuvan 1990-luvun alun hajoavasta Neuvostoliitosta ja sekasortoisesta uudesta Venäjästä. Kirjassa on ääretöntä köyhyyttä, kun opiskelijat asuvat olosuhteissa, joita on vaikea uskoa olevan olemassakaan. Toisaalta on rajatonta rikkautta oligarkkien maailmassa, jossa on totuttu, että rahalla voi ostaa ihan mitä vain.

Haastattelujen lisäksi kirja on näyttävä valokuvateos. Juha Metson kuvat välittävät aidon venäläisen tunnelman.