Tervo kuvaa omaa lapsuuttaan 1970-luvun Rovaniemellä murrosikää lähestyvän pojan näkökulmasta. Kirja onnistuu olemaan hauska ja liikuttava yhtä aikaa. Pikkuveli Unto Abraham on aivan loistava hahmo, ja pikkuveljen leikkihautajaiset aiheestaan huolimatta yksi kirjan kohokohtia.
Tädin ja isomummun tarinat eivät napanneet minua mukaansa ennen kuin aivan kirjan lopussa. Kaiken kaikkiaan molemmat ovat vähän liian kaukana ja lukijalle hankalia hahmottaa. Tarina karkaa ja tyylien sekamelska vaivaa lukijaa. Pikkupojan Rovaniemi olisi riittänyt kirjan aiheeksi paremmin kuin hyvin, minusta tuntui turhalta ottaa noitamuistelot ja kapina-ajat mukaan. Hyvä kirja, vähän liian täyteen tungettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti