Turkuun kesään 1796 sijoittuva jännitystarina alkaa, kun kaupungin edustalla olevasta saaresta löytyy surmatun ylhäisömiehen ruumis. Tapausta ryhtyvät selvittämään luutnantti Wennehjielm yhdessä kaupunginviskaali Appengernin kanssa.
Murhatutkimusten lomassa päästään tutustumaan 1700-luvun turkulaisten elämään, kaupungin oloihin ja arkipäivään. Itse asiassa tuntuu, että kulttuurihistorialliset seikat ovat kirjoittajalle jopa tärkeämpiä kuin itse jännitystarinan eteenpäin kuljettaminen.
Murhamysteeriäkin kirjassa toki selvitellään. Murhan motiivit tuntuvat johtavan moniin eri suuntiin. Ovatko kyseessä kahvin salakuljetukseen liittyvät seikat? Onko murhan takana maksamattomiin velkoihin liittyviä seikkoja? Vai kenties poliittista juonittelua, joka juontaa juonensa jo Kustaa kolmannen murhasta?
maanantai 26. marraskuuta 2012
maanantai 19. marraskuuta 2012
Laurie Helgoe: Introversion voima
Tässä se on, kaikkien introverttien oma opus. Laurie Helgoe tunnustautuu heti ensi sivuilla itse oikein super-introvertiksi, ja omistaa koko ihanan kirjansa "Introversion voima - miksi sisäinen elämäsi on suurin rikkautesi" kaikille ihanille introverteille. Ja uskokaa tai älkää, me olemme enemmistönä tällä planeetalla.
Kirja valottaa hauskasti ja ajatuksia herättävästi ekstroverttia kulttuuriamme, joka yrittää pakottaa myös poloiset introvertit tulemaan ulos kuorestaan ja bailaamaan lujaa. Ja introvertin mielestä kun juhliminen ei ole yhtään hauskaa. Sen sijaan hauskaa on käpertyä kaikessa rauhassa sohvan kulmaan peiton alle lukemaan ja teetä siemailemaan. Ja vihdoinkin joku sanoo, että se on ihan ok ja hyväksyttävää. Ei tarvitse pitää juhlimisesta! Ei tarvitse kaivata jatkuvaa hulinaa ympärilleen! Introvertin sanoin: " En yleensä pitkästy ollessani yksin; pitkästyn usein ryhmissä ja väkijoukoissa".
Kirjaan on koottu paljon tietoa introverteista ja heidän sisäisestä maailmastaan. Tosin introverttiutta korostetaan välillä ehkä hiukan liikaakin, sillä kaikissa ihmisissähän löytyy nuo molemmat puolet erilaisissa sekoitussuhteissa. Kirjan luettuaan voi kuitenkin todeta: introverttius on hieno asia. Emme halua vaihtaa osia ektroverttien kanssa! Hyvä lahjaidea introvertille ystävälle tai sukulaiselle, tai hänen ekstrovertille puolisolleen ymmärrystä lisäämään.
Kirja valottaa hauskasti ja ajatuksia herättävästi ekstroverttia kulttuuriamme, joka yrittää pakottaa myös poloiset introvertit tulemaan ulos kuorestaan ja bailaamaan lujaa. Ja introvertin mielestä kun juhliminen ei ole yhtään hauskaa. Sen sijaan hauskaa on käpertyä kaikessa rauhassa sohvan kulmaan peiton alle lukemaan ja teetä siemailemaan. Ja vihdoinkin joku sanoo, että se on ihan ok ja hyväksyttävää. Ei tarvitse pitää juhlimisesta! Ei tarvitse kaivata jatkuvaa hulinaa ympärilleen! Introvertin sanoin: " En yleensä pitkästy ollessani yksin; pitkästyn usein ryhmissä ja väkijoukoissa".
Kirjaan on koottu paljon tietoa introverteista ja heidän sisäisestä maailmastaan. Tosin introverttiutta korostetaan välillä ehkä hiukan liikaakin, sillä kaikissa ihmisissähän löytyy nuo molemmat puolet erilaisissa sekoitussuhteissa. Kirjan luettuaan voi kuitenkin todeta: introverttius on hieno asia. Emme halua vaihtaa osia ektroverttien kanssa! Hyvä lahjaidea introvertille ystävälle tai sukulaiselle, tai hänen ekstrovertille puolisolleen ymmärrystä lisäämään.
maanantai 12. marraskuuta 2012
Alex Capus: Léon ja Louise
Sveitsiläis-ranskalainen kirjailija kertoo oman isoisänsä tarinan tässä viehättävässä kirjassa.
Ensimmäisen maailmansodan aikana nuori Léon työskentelee sähköttäjänä pienessä normandialaisessa kaupungissa. Siellä hän tutustuu Louiseen, joka kulkee polkupyörällä viemässä suruviestejä kaatuneiden sotilaiden omaisille. Nuoret tutustuvat ja rakastuvat, kunnes joutuvat keskelle sodan viimeistä pommitusta ja kuvittelevat molemmat toisen kuolleen.
Loukkaantumisesta toivuttuaan Léon jatkaa elämäänsä Pariisissa. Hän perustaa perheen ja työskentelee poliisilaboratoriossa. Elämä kulkee tasaisena eteenpäin, kunnes hän eräänä päivänä näkee tutunnäköisen hahmon viereisellä raiteella seisovassa metrossa: Louise! Léon ja Louise tapaavat jälleen ja rakkaustarina saa jatkoa. Heidän yhteydenpitonsa jatkuu toisesta maailmansodasta ja eri mantereillakin asumisesta huolimatta.
Kirja on todella kaunis. Kauniin rakkaustarinan lisäksi siinä kuvataan hienosti sodanaikaista elämää, esimerkiksi sitä, kuinka Léon joutuu saksalaisten miehittämässä Pariisissa vasten tahtoaan tekemään töitä natsihallinnolle.
Ensimmäisen maailmansodan aikana nuori Léon työskentelee sähköttäjänä pienessä normandialaisessa kaupungissa. Siellä hän tutustuu Louiseen, joka kulkee polkupyörällä viemässä suruviestejä kaatuneiden sotilaiden omaisille. Nuoret tutustuvat ja rakastuvat, kunnes joutuvat keskelle sodan viimeistä pommitusta ja kuvittelevat molemmat toisen kuolleen.
Loukkaantumisesta toivuttuaan Léon jatkaa elämäänsä Pariisissa. Hän perustaa perheen ja työskentelee poliisilaboratoriossa. Elämä kulkee tasaisena eteenpäin, kunnes hän eräänä päivänä näkee tutunnäköisen hahmon viereisellä raiteella seisovassa metrossa: Louise! Léon ja Louise tapaavat jälleen ja rakkaustarina saa jatkoa. Heidän yhteydenpitonsa jatkuu toisesta maailmansodasta ja eri mantereillakin asumisesta huolimatta.
Kirja on todella kaunis. Kauniin rakkaustarinan lisäksi siinä kuvataan hienosti sodanaikaista elämää, esimerkiksi sitä, kuinka Léon joutuu saksalaisten miehittämässä Pariisissa vasten tahtoaan tekemään töitä natsihallinnolle.
perjantai 2. marraskuuta 2012
Hélène Grémillon: Uskottuni
Ranskalaiskirjailijan esikoisteos on ovelasti rakennettu tarina, jossa liikutaan sotaa edeltävässä, sodanaikaisessa ja 1970-luvun Pariisissa sekä Ranskan maaseudulla.
Kirja alkaa 1970-luvulta Pariisista, jossa juuri äitinsä menettänyt kolmekymppinen Camille saa yllättäen kirjeen, joka muistuttaa päiväkirjan sivuja. Camille epäilee, että kirje on tullut väärään osoitteeseen, mutta koska lähettäjän tietoja ei ole, ei hän pääse kirjettä palauttamankaan. Kirjeitä alkaa tulla säännöllisesti lisää, joka viikko näiden 1940-luvulla eläneiden Camillelle vieraiden ihmisten tarina saa jatkoa.
Kirjeistä hahmottuu tarina nuoresta Anniesta, joka elää työläisperheessä maaseudulla. Annien läheisin ystävä on häneen palavasti rakastunut Louis. Annie on innostunut maalaamisesta ja taiteesta ja tutustuu samalle paikkakunnalle muuttaneeseen rouva M:ään, joka järjestää hänelle ateljeen. Rouva M kärsii lapsettomuudestaan, ja lopulta Annie lupautuu synnyttämään rouvalle ja tämän miehelle lapsen. Lapsi syntyy saksalaisten miehittämässä Pariisissa. Mutta kuinka helppoa Annien on päästää irti omasta lapsestaan?
Kirja on todella onnistunut! Eri aikatasoille sijoittuva kertomus avaa pikku hiljaa suuria salaisuuksia ja valtavia julmuuksia, joita menneisyyteen kätkeytyy. Kirjan elävänoloisten henkilöiden kautta kirjailija käsittelee luontevasti suuria teemoja kuten äitiyttä ja äidinrakkautta, lapsettomuutta ja luottamusta.
Kirja alkaa 1970-luvulta Pariisista, jossa juuri äitinsä menettänyt kolmekymppinen Camille saa yllättäen kirjeen, joka muistuttaa päiväkirjan sivuja. Camille epäilee, että kirje on tullut väärään osoitteeseen, mutta koska lähettäjän tietoja ei ole, ei hän pääse kirjettä palauttamankaan. Kirjeitä alkaa tulla säännöllisesti lisää, joka viikko näiden 1940-luvulla eläneiden Camillelle vieraiden ihmisten tarina saa jatkoa.
Kirjeistä hahmottuu tarina nuoresta Anniesta, joka elää työläisperheessä maaseudulla. Annien läheisin ystävä on häneen palavasti rakastunut Louis. Annie on innostunut maalaamisesta ja taiteesta ja tutustuu samalle paikkakunnalle muuttaneeseen rouva M:ään, joka järjestää hänelle ateljeen. Rouva M kärsii lapsettomuudestaan, ja lopulta Annie lupautuu synnyttämään rouvalle ja tämän miehelle lapsen. Lapsi syntyy saksalaisten miehittämässä Pariisissa. Mutta kuinka helppoa Annien on päästää irti omasta lapsestaan?
Kirja on todella onnistunut! Eri aikatasoille sijoittuva kertomus avaa pikku hiljaa suuria salaisuuksia ja valtavia julmuuksia, joita menneisyyteen kätkeytyy. Kirjan elävänoloisten henkilöiden kautta kirjailija käsittelee luontevasti suuria teemoja kuten äitiyttä ja äidinrakkautta, lapsettomuutta ja luottamusta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)