maanantai 29. joulukuuta 2014

Pajtim Statovci: Kissani Jugoslavia


Pajtim Statovci kertoo Kosovosta Suomeen muuttaneen albaaniperheen tarinaa. Kertojina vuorottelevat perheen äiti Emine ja nuorin poika Bekim. Äidin tarina alkaa Kosovosta vuonna 1980, naimisiinmenosta ja perheen perustamisesta. Elämä osoittautuu toisenlaiseksi kuin Emine on kuvitellut: mies on väkivaltainen ja puhumaton, yhteyttä vaimoon ja lapsiin ei ole. Kosovon sodan alkaessa perhe pakenee Suomeen, johon lapset sopeutuvat paremmin, vanhemmat huonommin. Emine löytää viimein paikkansa, mutta joutuu aloittamaan elämänsä alusta.

Bekimin kuvaus omasta elämästään on aivan toisen tyyppistä: nuori mies etsii kumppania eri tavoin ja elää heidän kauttaan. Häntä arvotetaan maahanmuuttajan taustasta käsin ja muutenkin kirjassa kuvataan suomalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Kirjassa liikutaan Suomen ja Kosovon välillä, erilaisten kulttuurien ja tapojen välillä.

Iso symbolinen merkitys kirjassa on kissoilla ja käärmeillä. Yöbaarista Bekimin kumppaniksi löytyy inhimillistetty kissa, joka lopulta hallitsee Bekimin elämää. Kuningasboa, jonka Bekim hankkii lemmikikseen, on lopulta tuhottava. Lukijaa jää askarruttamaan, mitä kirjailija haluaa kertoa näillä eläinhahmoilla. Ehkä eläinhahmojen herraksi pääseminen kuvastaa Bekimin kasvua ja hänen oman elämänsä hallintaa? Itse hän on sanonut näkevänsä ”jotain samaa siinä valta-asetelmassa, jolla ihminen suhtautuu eläimiin ja seksuaalisuudeltaan tai kansallisuudeltaan itsestä poikkeaviin ihmisiin.” (HS 7.8.2014)

Kirjaa voi suositella virkistävän erilaisena! Pajtim Statovci voitti kirjallaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon 2014.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Marja Korhonen: Häivähdyksiä – erityinen elämäni


Häivähdyksiä on melkoinen raportti Marja Korhosen henkilökohtaisesta tragediasta. Marja saa aivorunkotukoksen 42-vuotiaana, hoitovirheen seurauksena neliraajahalvautuu ja menettää puhekykynsä. Häivähdyksiä kertoo Marjan tunnoista ja taistelusta välillä käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja byrokratiaa vastaan.

Marja on todellinen sisupussi, eikä anna heitellä itseään, vaikka kommunikointi ei olekaan helppoa. Hän raivoaa ja sisuuntuu eikä anna periksi ja saa lopulta haluamansa. Ei pieni saavutus, kun puhe- ja liikuntakyky on viety.

Häivähdyksiä on kuitenkin aiheestaan huolimatta myös valoisa kirja. Marja löytää sisältöä elämäänsä myös halvaantuneena, ja hänen elämänhalunsa säilyy. Kirja herättää monenlaisia mietteitä, ja on kirjoitettu kokonaan otsahiirellä, ei mikään pieni saavutus sekään. Sisukas nainen tämä Marja!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Jens Bujar: Olutdieetti

Saksalainen Jens Bujar huomaa yllättäen painonsa lähestyvän sataa kiloa. Kun letkautuksia painosta alkaa tulla jo rakkaalta tyttöystävältäkin, hän päättää aloittaa laihdutuskuurin. Suuri ongelma on kuitenkin olut. Perisaksalaiseen tapaa Jens rakastaa olutta, eikä voi kuvitella elämää ilman tuopillista... Onko laihtuminen mahdollista, jos olut pysyy mukana kuvioissa?

Jens alkaa ottaa selvää ruokien ja juomien energiapitoisuuksista. Suureksi riemukseen hän huomaa, että oluessa on vähemmän kaloreita kuin tuoremehussa. Jensin dieetistä tulee melko yksinkertainen: syö puolesta puolet, ja olutta kohtuudella. Homma toimii.

”Olutdieetti eli kuinka sain kiloni kuriin ohrapirtelöllä” on hauskaa luettavaa. Jens kertoo huumorilla lipsahduksistaan ja voitoistaan. Kirjasta saa vähän tietoakin, vaikkakaan kaikki ravitsemusfaktat eivät ole ihan kohdallaan. Onnistumistarina saattaisi toimia kannustimena muillekin laihduttajille.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

Jussi Valtosen kirja on pysäyttävä, mutta rankka lukukokemus. Kirjaa lukiessaan ei tiedä, lukeeko fiktiota vai tietokirjaa, niin paljon asiaa on ladattu fiktiivisen juonen lomaan. Neuropsykologi Valtonen vyöryttää esiin tietoja ympäristöaktivisteista, koe-eläimistä, tutkimuksen tekemisestä Suomessa ja Yhdysvalloissa, tieteellisestä julkaisemisesta, koulujen varainhankinnasta yrityksiltä kyseenalaisin keinoin jne. Ison osan kirjan juonta muodostaa uuden mobiililaitteen (iAm) lanseeraaminen, laite on suoraan yhteydessä käyttäjän aivoihin. Tiedot ovat kiinnostavia ja hätkähdyttäviä, mutta niiden paljous ja perusteellinen esittely tekee lukukokemuksesta myös raskaan.

Kirjan fiktiivinen juoni ei helpota asiaa, koko tarina on alusta lähtien niin surullinen ja toivoton. Valtonen rakentaa taitavasti juonesta trillerimäisen, asioita paljastetaan vähän kerrassaan eri henkilöiden näkökulmasta ja vihjaillaan tulevaan. Juoni liikkuu menneisyydessä ja nykyhetkessä, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Päähenkilöinä ovat amerikkalainen neurotieteilijä ja tutkija Joe sekä suomalainen Alina, jotka tapaavat, rakastuvat ja yrittävät aloittaa perhe-elämää Suomessa. Syntyy Samuel ja aika pian Joe huomaa, ettei pysty tekemään Suomessa sellaisia töitä kuin haluaisi. Joe lähtee ja jättää Alinan ja Samuelin, eikä tapaa poikaansa enää, yrityksistä huolimatta.

Kirjan luettuaan ajattelee: Voi miksi, miksi ihmiset eivät rohkeasti tee asioita, joita haluavat? Miksi ihmiset eivät sano toisilleen mitä ajattelevat, toivovat, haluavat? Ja toisaalta emme kuule, mitä meille sanotaan. Moni asia menisi oikeassa elämässäkin toisin, jos olisimme rohkeampia ja avoimempia!

Kaikesta edellä sanotusta huolimatta ja siitä johtuen: Suosittelen tätä Finlandia-voittajaa lämpimästi ja aion nyt kyllä lukea Jussi Valtosen aikaisemmatkin kirjat.


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Heidi Jaatinen: Kaksi viatonta päivää


Heidi Jaatinen on kirjoittanut synkän tarinan suomalaisesta perheestä. Vai pitäisikö sanoa dokumentoinut, osa materiaalista nimittäin pohjautuu todellisten henkilöiden kokemuksiin.

Kirjassa kuvataan kolmen sukupolven naisten ja lasten elämää. Jokaisen päähenkilön, Armin, Sistinjan ja Hertan, elämä alkaa alun perinkin huonoissa merkeissä. Armi saa tiukan uskonnollisen kasvatuksen ja päätyy tekemään lapsia useiden eri miesten kanssa. Kovin tarkkaan Armin elämää ei kuvata - Sistinja ei oikein koskaan pääse perille siitä, millaista hänen äitinsä elämä oli. Sistinja kasvaa tätinsä perheessä ja ajautuu suhteeseen ja avioliittoon alkoholisoituvan ja humalassa väkivaltaisen Aken kanssa. Hertta kasvaa tässä perheessä tuntosarvet herkkänä, kuulostellen jatkuvasti, millainen päivä tai yö on tulossa, kun myös Sistinja juo ja käyttää lääkkeitä. Sistinja ei osaa rakastaa lastaan, saati pitää edes lapsen perustarpeista huolta.

Kirjan eri jaksoissa kertoja vaihtuu Sistinjasta Herttaan ja takaisin. Molempien elämä on aika epätoivoista pyristelyä päivästä toiseen. Apua he eivät saa oikein keneltäkään. Sosiaalitoimiston väki kuvataan aivan avuttomaksi ja epäpäteväksi. Lopuksi kuitenkin molemmille aukeaa mahdollisuus parempaan. Kiitos kirjailijalle realistisen toiveikkaasta loppuratkaisusta, muuten kirja olisi kyllä ollut mahdottoman synkkää luettavaa, ilman mitään toivoa paremmasta.

Kirjassa on 490 sivua. Vaikka luin mielenkiinnolla jokaisen sivun, tiivistämisen varaa olisi varmasti ollut. Varsinkin viimeinen lyhyt jakso, jossa siirryttiin ajassa taaksepäin Armin nuoruuteen, tuntui turhalta ja irralliselta. Kirja oli Finlandia-ehdokkaana tänä vuonna.

Elias Koskimies: Ihmepoika

Omaelämäkerrallisessa romaanissa Elias Koskimies kertoo Pohjanmaalla asuvasta perheestä, jonka isä kuolee yllättäen. Perheessä on 4 poikaa, joille isä on ollut tärkeä. Perheen elämä ei isän kuoleman jälkeen oikein asetu raiteilleen, pojat haahuilevat itsekseen ja äiti ei saa elämästä eikä perheestään otetta.

Kirjan kertoja on perheen 14-vuotias poika, joka leikkii barbie-nukella ja jonka idoli on Madonna. Murrosikäisten touhuja ja kasvamisen kipuiluja kuvataan elävästi: Koskimies selvästi muistaa millaista se kaikki oli. Kertoja haaveilee sirkuksesta, muuttamisesta New Yorkiin - ylipäätään siitä, että pääsisi pois pienen kylän ahdistavasta ja kaikkien elämää seuraavasta ilmapiiristä. Hän saa jossain vaiheessa tarpeekseen ja tulee ulos kaapista kimallelippalakki päässä, tukka blondattuna ja mummon kaapista löytyneet tolppakengät jalassa.

Vaikka nuoruus ja kyläläisten kyräily ahdistaa, kirja ei ole synkkä. Päinvastoin, Koskimies kuvaa päähenkilön ja kaveriporukan toilailuja lämpimän ymmärtäväisesti ja pilke silmäkulmassa. Kirjassa kuvataan elävästi, sitä kuinka vaikeaa aikaa nuoruus ylipäätään on. Vaikeuskerrointa lisää joukosta erottuminen, oman identiteetin etsiminen, itselle tärkeiden asioiden peittäminen jopa omalta perheeltä ja lisäksi pienen kylän kaikkea tarkasti seuraava ja kirjaava yhteisö.

Lisämausteena kirjassa on repliikit kirjattu paikallisella murteella tyyliin: ”Siis ihan hullua mun aivo sulaa!”

torstai 27. marraskuuta 2014

Albert Espinosa: Keltainen maailma

Keltainen maailma maalaa kuvaa espanjalaisen Albert Espinosan elämänfilosofiasta. Albert uskoo listoihin, onhan hän koulutukseltaan insinööri. Tosin myös kirjailija, näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja. Sen lisäksi Albert on kokenut ikäisekseen paljon: kymmenen vuotta kestävän kamppailun syövän kanssa, jalan poiston, keuhkon poiston, lukemattomien ystävien kuoleman.

Sairaala-aika ja monet keskustelut ovat opettaneet Albertia ja antaneet oivalluksia. Kaikki nämä 23 oivallusta on koottu Keltaiseen maailmaan. Keltainen ei kuitenkaan viittaa niinkään väriin kuin rakkauteen: Amarillo – Amore. Albert kertoo lukijalle omista Keltaistaan, ihmisistä jotka ovat enemmän kuin ystäviä. Kirja neuvoo myös tunnistamaan omia Keltaisia, joita on jokaisella ihmisellä 23 kappaletta…

Kirjan lukuja jakavat ihastuttavasti Gabriel Celayan runonpätkät: ”Älä ota lusikkaa vasempaan käteen. Älä pane kyynärpäitä pöydälle. Taittele ruokaliinasi siististi. Noin, tämä aluksi.” Jo ensimmäinen oivallus pistää lukijan ajattelemaan: ”Menettäminen tekee hyvää.”

tiistai 18. marraskuuta 2014

Vilmos Kondor: Budapestin synnit

Unkarilainen rikoskirjailija – ei ihan tavallinen tuttavuus! Tammi on julkaissut jo 3 Vilmos Kondorin jännäriä. Budapest noir –sarjaan kuuluu kaikkiaan 5 kirjaa, jotka sijoittuvat 1930-40 -luvuille Budapestiin. Budapestin synnit on sarjan toinen. Kirjassa on kaksi päähenkilöä: rikostoimittaja Zsigmond Gordon ja eläkkeellä oleva poliisi Sandor Nemes.

Tapahtumat liittyvät kadonneeseen lääkelastiin, joka ujutetaan Budapestin huumemarkkinoille. Gordon alkaa tutkia huumausaineisiin liittyviä kuolemantapauksia ja Nemes värvätään mukaan tutkimuksiin toisaalla. Tapahtumat eivät sinällään ole kovin ihmeellisiä, mutta ajankuvauksena kirja on mielenkiintoinen: toinen maailmansota on alkamassa, Hitler on hyökännyt Puolaan, sieltä virtaa pakolaisia Unkarin rajan yli, Unkarissa nostaa päätään nuoliristiläisten oikeistopuolue jne. Lisäksi kirjassa törmätään tuon ajan uhkapeliluoliin Budapestissa ja Wienissä. Hellyttävää on Sandorin ja hänen vaimonsa perhe-elämän kuvaus: vaimo keittää ja paistaa ja passaa kaikin tavoin miestään.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja suomennettu (Tähti Pullinen). Budapestin kaduilla, maisemissa ja maitobaareissa  on mukava liikkua päähenkilöiden mukana.

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Sirkka Laine: Lasihelmet ja muita väärennöksiä

Parikkalaissyntyinen Sirkka Laine on julkaissut 15 vuoden tauon jälkeen romaanin, jonka tapahtumat sijoittuvat taas Särkisalmen kylän maisemiin 1960-70-luvuille. Keskiössä on evakkoperhe, jonka isä on sotavammainen, äiti ompelija ja tarinan kertojana koulua käyvä tytär Saara. Kirjassa kuvataan pientä kylää, sen tapahtumia, ihmissuhteita ja pienen ihmisen elämää. Henkilöiden murretta puhuva dialogi on tuttua ja dialogin kirjoittamisen Sirkka Laine osaa.

Saaran serkku Irma on insestin uhri ja saa lapsen, jonka Saara ottaa hoidettavaksi. Irma pakenee Ruotsiin, mutta ei selviä tapahtuneesta. Vaikeat asiat Laine kertoo kärjistäen ja rempseästi. Kirjan henkilöiden tarinat ovat surullisia, mutta ihmiset eivät kohtaa eivätkä saa toisiltaan tukea. Perheen sisällä ei kuulla eikä ymmärretä toista. Isoin kysymys on se, miksei asioista puhuta suoraan ja miksei vääryyksiin puututa?

Sirkka Laine ujuttaa tekstiin katkelmia unista. Lauseet ovat hyvin koukeroisia ja kuvailevia. Aikatasoja on useita. Kirjan alussa olikin vaikeaa saada juonesta kiinni. Kirjan kieleen ja rakenteeseen olisi toivonut kustannustoimittajan aktiivisempaa panosta.

torstai 13. marraskuuta 2014

Pam Grout: E2 Yhdeksän energiatestiä

”E2 Yhdeksän energiatestiä jotka todistavat, että ajatuksesi luovat todellisuutesi” on mielenkiintoinen kirja, ja Pam Grout kirjoittaa hauskaa tekstiä. Kokeilin testejä tieteen nimissä, no en ihan kaikkia, täytyy myöntää. Mutta eivätpä kyllä todisteetkaan olleet aivan aukottomia.

Kirjan ideana on esitellä yhdeksän erilaista testiä, joilla jokainen voi kokeilla miten henkisen vetovoiman laki toimii maailmankaikkeudessa. Tarkoituksena on todistaa itselleen, että henkiset periaatteet toimivat kuin vanhan junan vessa – aina ja kaikkialla. Tästä ensimmäisestä kokeilusta tuli kyllä mieleen enemmän pendolinon käymälä – toimii jos toimii, koskaan ei voi olla varma.

Kirja on ollut best seller –listoilla ympäri maailmaa. Kirjan myötä myös matkatoimittaja ja kirjailija Pam Grout on noussut tunnetuksi. Ihan en vielä vakuuttunut ajatusteni mahtavasta voimasta, vaan ehkä annan kirjan testeille vielä joskus uuden mahdollisuuden!

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

David Safier: Happy family

Wünscmannien perheeseen kuuluvat äiti Emma, isä Frank sekä murkkuikäiset lapset Fee ja Max. He ovat ihan tavallinen saksalainen perhe, kunnes törmäävät hirviöasuihin pukeutuneina noitaan ja muuttuvat asujensa mukaisiksi fantasiahahmoiksi: Emma vampyyriksi, Frank Frankensteiniksi, Fee muumioksi ja Max ihmissudeksi. Kolmen päivän aikana heidän on saatava lumous purettua tai he jäävät ikuisiksi ajoiksi hahmojensa vangeiksi. Taika purkautuu, jos he kaikki yhdessä tuntevat itsensä onnellisiksi samaan aikaan. Aika paljon vaadittu arkirutiineihin juuttuneilta ja toisiinsa kyllästyneiltä vanhemmilta ja murkkuiän kasvuongelmissa pyöriskeleviltä nuorilta!

Perhe joutuu mitä ihmeellisimpiin vaaroihin ja seikkailuihin, joista selviävät nokkeluutensa ja yhteistyön avulla. Matkalla käväistään mm. Egyptissä tutankhamonin haudassa ja sirkuksessa. Tarina päättyy Transsilvaniassa vampyyrin linnassa – ja tietysti onnellisissa merkeissä.

Mietin, kenelle kirja on suunnattu. Tarina oli kevyellä kädellä kirjoitettu fantasiagenreä mukaileva aikuisten humoristinen satu. Ehkä nuoret yläkouluikäiset olisivat kirjalle otollinen kohderyhmä, mutta kyllä sen välipalana lukaisi tällainen keski-ikäinenkin täti.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias


”Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä” on kemijärveläisen toimittajan Sari Pöyliön esikoisteos. Lisää sopii odottaa. Pölynimurikauppias on pullollaan omituisia, kamalia, rasittavia, pöyristyttäviä ja silti inhimillisiä äitejä ja äitien tyttäriä.

Kirja koostuu kahdeksasta novellista, joista jokainen kertoo yhden perheen surkuhupaisan tarinan. Kaikki novellit on vedetty aivan överiksi, mutta kuitenkin sillä tavalla, että tällaisen tapahtuminen säilyy mahdollisuuksien rajoissa.

Sari Pöyliö kirjoittaa kiinnostavasti ja tarinat kantavat. Viimeinen novelli sitoo vielä koko kirjan kertomukset yhteen odottamattomalla tavalla. Kannattaa lukea, niin selviää miten!

torstai 23. lokakuuta 2014

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

Luin viimeksi Olli Jaloselta Poikakirjan, joka kertoi lapsuudesta 1960-luvulla kansakouluikäisen pojan näkökulmasta. Jalosen uudessa kirjassa kertojana on 17-vuotias nuori lukiolainen Parolasta ja tapahtumat sijoittuvat vuoden 1972 kesään. Päähenkilö joutuu - tai pääsee - paikalliseen peltifirmaan töihin apupojaksi ja maksaa palkastaan isänsä autovelkaa. Isä on sydänoireiden takia saanut potkut työpaikastaan ja joutuu kesän aikana uudestaankin sairaalaan. Päähenkilö joutuu miettimään, kuinka perhe tulee toimeen äidin tehdessä montaa eri siivoushommaa ja isän sairastellessa. Joutuuko hän lopettamaan lukion ja ryhtymään osaltaan perheen elättäjäksi?

Kirjassa kuvataan myös nuoren pojan ensimmäisiä rakastumis-, seurustelu- ja seksikokemuksia, poikaporukassa tehtyjä alkoholikokeiluja ja muita toilailuja. Mielenkiintoisesti kuvataan poikien radiokuunteluharrastusta ja laittomien radio-ohjelmien lähetyskokeiluja.

Mukavasti Jalonen kertoo siitä, miten nuori päähenkilö ottaa vastuuta yksinkertaisesta Rekusta, jota heitellään sinne tänne ja kiusataan kotona ja työpaikalla. Päähenkilöstä kasvaa kesän aikana vastuunkantaja muissakin asioissa. Hauskasti kuvataan työmiesten päivärutiineja ja asiakaskäyntejä; kaikki ei mene aina ihan ns. putkeen. Lisäksi mukana on 1970-luvun alun politiikan kuvioita: Kekkosen uudelleenvalintaa, eduskuntavaaleja, Vennamoa ym. Radiosta kuunneltava ja c-kaseteille äänitettävä musiikkikin kuulostaa tutulta.


Kirjan nimi Miehiä ja ihmisiä on peräisin juuri sieltä, miltä se kuulostaakin – Steinbeckiltä.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sirpa Kähkönen: Graniittimies

Ihana, ihana kirja! Mutta samalla niin pohjattoman surullinen. Miten Sirpa Kähkönen sen taas tekeekään: vaikka kohtalokkaan lopputuloksen tietää jo lukemaan aloittaessaan, kirjaa ei silti malttaisi laskea käsistään.

Taas liikutaan Tuomen suvun miesten matkassa. 1920-luvulla Ilja vaimonsa Klaran kanssa lähtee Neuvostoliittoon rakentamaan parempaa maailmaa. Perässä tulee salaa pikkuveli Lavr. Ideologinen polte on kova, sitä eivät jokapäiväisen elämän kurjat realiteetitkaan helposti muserra. Ilja kohoaa poliittisessa hierarkiassa ylöspäin, Klara tekee hienoa työtä katulasten parissa. Suomalaiset pitävät yhtä, kunnes Stalinin vainot alkavat.

Kirjassa eletään vuoteen 1937 saakka. Siinä vaiheessa on suuri luuta jo lakaissut ja suuri osa kirjan henkilöistä leireillä, Siperiassa, vankilassa tai kuollut. Armeijassa palvellut Lavr sai jo aikaisemmin tarpeekseen ja palasi Suomeen. Ymmärtääkseni hänestä Sirpa Kähkönen on kirjoittanut Kuopio-sarjan kirjoissa.

Kirja on vaatinut valtavasti tutkimus- ja selvitystyötä. Tätä ei osoitella sormella, vaan faktat on hienosti upotettu kerrontaan. Mukana on tunnettujakin historian henkilöitä, kuten esimerkiksi kasvatustieteilijä Anton Makarenko, jonka meilläkin tunnettuihin kasvatusperiaatteisiin viitataan katulasten yhteydessä.


Kiitos taas, Sirpa Kähkönen!

perjantai 17. lokakuuta 2014

Inderjit Kaur Khalsa: Chakrapolku


Chakrapolku – kahdeksan viikon ohjelma luovuuden ja voiman löytämiseen on kannustava ja iloa tuottava kirja. Heti tekee mieli ruveta kokeilemaan eri chakrojen tasapainottamista ja voimistamista.

Kirja on jaettu chakrojen mukaan eri lukuihin, ja jokaiseen lukuun kuuluu omat tehtävänsä ja joogaehdotuksensa. Kovin nopeasti kirjaa ei voi lukea, jokaiseen lukuun kuuluu paljon pohdintaa. Liikesarjatkin ovat kohtuullisen haastavia, jos ei ole ennen kundalinijoogaa harrastanut.

Inderjit kirjoittaa mukaansatempaavasti ja rohkaisevasti. Kirjoittaja on nimestään huolimatta suomalainen, jonka nimi vaihtui hänen otettuaan sikhivihkimyksen. Tässä oikea hyvänmielen ja elämänilon kirja! ”Kulje kohti sitä, mikä tuottaa iloa, niin olet valinnut oikea suunnan.”

perjantai 10. lokakuuta 2014

Dawn Prince-Hughes: Gorillan kosketus

Gorillan kosketus – matkani läpi autismin kertoo Dawnin oman tarinan. Dawn on syrjäytynyt yhteiskunnasta, käynyt pohjalla ja noussut sieltä gorillojen avulla.

Autismi leimaa Dawnin elämää monella tavalla lapsesta lähtien, mutta sen enempää hän itse kuin ympäristökään ei pitkään aikaan ymmärrä mistä on kyse. Vasta eläintarhan rauhalliset gorillat pääsevät Dawnin mielen panssarin läpi, ja hän alkaa oivaltaa asioita. Erilaisuus saa nimen autismin kirjoon kuuluvasta Aspergerin syndroomasta.

Dawn Prince-Hughes nousee syrjäytyneestä ja kodittomasta koulupudokkaasta, itseltäänkin hukassa olevasta ihmisestä apulaisprofessoriksi ja rakastavaksi vanhemmaksi. Kirja on mielenkiintoinen kuvaus autismista autistin omin sanoin ja koskettava puheenvuoro inhimillisyydestä ja erilaisuudesta. Myös apinoita katsoo eri tavalla kirjan luettuaan.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Jari Tervo: Revontultentie

Revontultentie on jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Esikoiselle, jossa Jari Tervo kertoi lämpimästi ja huumorilla lapsuudestaan. Revontultentiessä Jari on ehtinyt kasvaa 14-vuotiaaksi murrosikäiseksi, joka historianopettajan innostamana ryhtyy vallankumoukselliseksi. Perheen ja koulupäivien kuvaukset eivät enää anna mitään uutta, ja Tervon kirjoittamistyylikin alkaa kuulostaa liian tutulta ja maneeriselta. Lauseita lukiessaan kuulee Tervon puhuvan tunnistettavalla tavallaan.

Kirjan parasta antia ovat kuvaukset koko perheen pääsiäismatkasta Moskovaan sekä Jarin ja historianopettajan osallistumisesta Berliinin kansainväliselle nuorisofestivaalille. Ystävyysseuran järjestämä Moskovan matka tehdään vuonna 1973 junalla. Matkalaukut on pakattu täyteen sukkahousuja ja muuta siihen aikaan tarpeellista tavaraa. Matkalla Jarille ja matkanjohtajana toimivalle Huimalalle sattuu ja tapahtuu. Ajan kuvauksena matka on kiinnostavaa luettavaa. Berliiniin Jari lasketaan huoltajanaan historianopettaja, mutta matkalla Jari saa tulla toimeen pääasiassa yksin.

Muun tarinan lomaan Tervo on ujuttanut Erkki-sedän sotamuistelmia. Näiden merkitys jäi minulle irralliseksi ja loppujen lopuksi en niitä sitten lukenutkaan.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Albert Espinosa: Pyydä luokse sun


Ihastuttava, lämminhenkinen kirja, jota voi ilolla suositella.

Kirjan päähenkilö Dani kertoo oman tarinansa erilaisella ja virkistävällä tavalla. Kadonneita lapsia työkseen etsivän Danin tarina avautuu vähitellen, välillä lukijaa kiusoitellen. Dani on kohdannut elämässään suuria vaikeuksia, mutta myös aitoja ”helmiä”, vaikuttavia ihmisiä, jotka ovat kääntäneet Danin elämän suuntaa.

Pyydä luokse sun on ensimmäinen espanjalaiselta Albert Espinosalta suomennettu romaani. Albert Espinosa on insinööri, kirjoittaja, näyttelijä ja ohjaaja, jonka omakin elämä on ollut melkoista kamppailua vakavan sairauden kanssa jo lapsuudessa. Hän vietti kymmenen vuotta syöpähoidoissa ja selätti sairauden.

Kirja on täynnä vakavia aiheita, mutta kaiken takaa paistaa ilo. Toivottavasti tältä kirjailijalta jatkoa seuraa! Todellinen hyvän mielen ja oivallusten kirja.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sari Pullinen: Kohta kaikki alkaa

Kohta kaikki alkaa -nimi sopisi kuvaamaan meistä aika monen elämää: me odotamme joulua, ensi kesää, lomaa, eläkkeelle pääsyä, mitä milloinkin - jonka jälkeen se oikea elämä vasta alkaa. 

Sari Pullisen kirjassa päähenkilönä on Kirsi, joka on ollut vuosia toinen nainen. Hän on odottanut, että mies tekisi ratkaisunsa, jonka jälkeen heidän yhteinen elämänsä voisi alkaa. Kirsi on oman ratkaisunsa tehnyt ja lähtenyt rakkaudettomasta liitostaan jo aiemmin. Kirjan alussa Kirsille kuitenkin selviää, että mies ei aiokaan erota ja Kirsi jää tyhjän päälle: kaikki romahtaa. 

Kirsin aiemmista suhteista ja elämästä kerrotaan takaumina. Iso osa kerrontaa on kuvausta Kirsin toipumisesta siitä, ettei rakkaussuhde jatkunutkaan niin kuin Kirsi oli kuvitellut. Lopun dramaattinen tapahtumasarja tuntuu hieman irralliselta, vaikka sillä ehkä halutaankin kertoa, miten huonosti voi käydä, jos perheen ja suhteen sisällä tilanne kärjistyy liikaa. 

Pullisen kieli on sujuvaa ja kaunista. Kirjan alussa tuntui, että kuvailua oli liiankin kanssa. Teksti oli paljolti päähenkilön tajunnanvirtaa ja sen maiseman ja luonnon kuvailua, mitä hän näki. Joko kieli muuttui tai ilmaisutapaan tottui, kirjan lopussa siihen ei enää kiinnittänyt huomiota.

Hienoa, että olemme saaneet uuden kirjailijan Etelä-Karjalaan!

torstai 25. syyskuuta 2014

Lilja Tamminen ja Jalmari Eskelinen: Komerot

Komerot: kadotettujen nuorten tarinoita on vaikuttava kirja. Jokaisen päättäjän tulisi lukea joku tällainen teos, sillä näitä nuoria aikuisia on joukossamme paljon. Kirja valottaa hiukan heidän vaikeuksiaan ja tapaansa ajatella. Suurin osa ei ”syrjäydy” yhteiskunnasta tarkoituksella, vaan monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Vain yksi haastateltavista halusikin pysyä syrjässä ihan omasta halustaan.

Komerot kertoo asuntoihinsa ja yksinäisyyteen hautautuneiden ihmisten tarinoita. Kirja on tärkeä puheenvuoro erilaisille yhteiskunnan jäsenille. Rivien välistä ja aivan suoraankin voi löytää ehdotuksia heidän auttamisekseen, kirjan tekijät ovat kyselleet nuorilta itseltään miten heitä voisi auttaa.

Kukaan ei halua ehdoin tahdoin olla köyhä, yksinäinen ja väsynyt. Näiltä ihmisiltä ei välttämättä löydy voimia muuttaa olosuhteitaan yksin, muita ihmisiä tarvitaan mukaan.

lauantai 20. syyskuuta 2014

Kati Tervo: Sukupuu

Tässä on kirja naisista. Kati Tervo kertoo tarinan viiden sukupolven naisista Saksassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa 1900-luvun alusta tähän päivään. Näkökulma vaihtuu aikakaudesta ja maasta toiseen kappaleen vaihtuessa. Välillä pää on pyörällä, mutta kirjan loppuun painettu sukupuu auttaa.

Tervo kirjoittaa läheltä: Kertojan näkökulma vaihtuu pienestä tytöstä vanhaan saksalaiseen isoäitiin ja sukupolviin siinä välillä yhtä lailla eläytyen. Yhtä intensiivinen on pienen lapsen kuvaus vähän pelottavasta mummustaan kuin tämän mummun kertomus omasta nuoruudestaan Saksassa, kotona, jossa hän tapasi suomalaisen Johanneksen. Miehet jäävät sivuosaan, he ovat sodissa särkyneitä tai katoavat kokonaan.  Muutamalla lauseella kuvataan ymmärrettäväksi elämä ja aikakausi Saksassa: mikä oli naisen asema, maisema, kotipiiri ja suku.

Saksasta Suomeen tulleen Adelen elämä ei ollut helppo: ikävä anoppi, maailmalle kadonneet sisarukset, kotikielenä saksa, kun suomen kieltä ei tullut opeteltua. Helppoa ei ollut Saksassakaan toisen maailmansodan aikana, Dresdenissä.

Paljon henkilöitä, paljon kohtaloita pienessä kirjassa. Olikohan niitä jo vähän liikaa?

torstai 18. syyskuuta 2014

Katri-Helena Kalaoja: Taivaan tie

Taivaan tie on ihastuttava pieni kokoelma koko Suomen tunteman Katri-Helenan ajatuksia ja aforismeja. Kirjan lukaisee yhdessä illassa, mutta ajatuksia jää pidemmäksikin aikaa. Katri-Helena avaa maailmaansa viestien kautta, joita hän saa hiljentyneessä mielentilassa. Viestit ovat antaneet Katri-Helenalle lohtua ja  voimaa suurten surujen keskellä, hän menetti sekä aviomiehensä että poikansa.

Kirja on kauttaaltaan valoisaa, elämään ja rakkauteen uskovaa tekstiä: ”Kun mielesi hyväksyy kehityksen, se hyväksyy myöskin tapahtumat, jotka saavat sitä aikaan.” ”Vain hyvällä saat aikaan hyvää. Vain rakkaudella saat rakkautta. Vain rakastamalla kestät itse. Ei ole muuta tietä.”

Aurinkoista luettavaa syksyn pimentyviin viikkoihin.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Guy Finley: Irtipäästämisen salaisuus

Irtipäästämisen salaisuus on ainakin ensilukemalla vaikea kirja. Periaatteessa sanoma on kovin yksinkertainen: päästä irti. Mutta käytännön toteutus ei heti valkene.

Guy Finley on 65-vuotias amerikkalainen, aiemmin muusikko ja sittemmin henkinen opettaja, filosofi ja kirjoittaja. Finley rohkaisee lähtemään loppumattomalle matkalle omaan sisimpään, etsimään ikuista Salaista itseä.

Minua taas kerran hiukan häiritsi suomennos, joka ei ollut kovin oikeakielinen. Luvattoman paljon ”he lähti, ne tuli, nämä ajatteli” –tyyliä. Pidin kirjasta kuitenkin, ja se tarjoaa oivalluksia ja elämänohjeita. ”Älä ajattele kärsimystäsi, äläkä ui siinä ympyrää. Nojaudu vain tuolissasi taaksepäin, rentoudu ja sano: En ymmärrä tätä ahdistusta, joka sotkee minut.” Finley neuvoo meitä luopumaan itsemme epäilemisestä, omahyväisyydestä, katumuksesta, vihasta ja itsemme kiduttamisesta. ”Itsestäsi luopuminen on itsesi nostamista ylöspäin.” Ajatuksia herättävä kirja olisi ansainnut vielä kunnon viimeistelyn.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Venla Hiidensalo: Karhunpesä

Venla Hiidensalo on kirjoittanut oman sukunsa vaiheisiin liittyvän romaanin, jonka tapahtumat alkavat kansalaissodasta. Päähenkilönä kirjassa on Matalena, jonka sairaalassa makaava isoäiti pyytää Matalenaa etsimään oman isänsä Voiton. Voitto on hävinyt kansalaissodan loppuvaiheissa ja hänen tiedetään lähteneen rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Sen jälkeen Voiton kohtalo on ollut epäselvä.

Kirja on rakennettu eri henkilöiden takaumia ja Matalenan nykypäivässä liikkuvia jaksoja vuorotellen. Kirjaa on helppo lukea, koska jaksot on selkeästi otsikoitu (kertova henkilö ja vuosiluku). Toisaalta henkilöitä on paljon ja välillä miettii, olisiko osan voinut pudottaa tarinasta pois. Ehkä lähes 500-sivuinen tarina olisi hyötynyt tiivistämisestä.

Kadonneesta Voitosta kertovat jaksot ovat kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikka jaksojen täytyykin olla kuvitteellisia. Jaksoissa kerrotaan Voiton vaiheista Neuvostoliitossa vuonna 1918. Kovin tarkkoja tietoja ei varmaankaan ole ollut saatavilla, mutta kirjailija on taitavasti punonut ehkä arkistojen kätköistä löytämiensä tiedonmurusten ja tosiseikkojen päälle uskottavan tarinan siitä, mitä Voitolle olisi voinut tapahtua.

Kirjailija kuvaa myös sitä, miten hankalista asioista on suvussa polvesta polveen vaiettu. Ensin on ollut pakko, kun henki on ehkä ollut siitä kiinni. Myöhemmin siitä on tullut toimintatapa, asioita on tahallaan kaunisteltu ja alettu uskoakin muunnettuun totuuteen.

Mielenkiintoista Suomen historiaa, usean eri sukupolven naisten silmin kuvattuna.

Gabrielle Zevin: Tuulisen saaren kirjakauppias

Mikähän siinä on, että kirjakauppaan sijoittuvat kirjat ovat aina sympaattisia! Kyseisen kirjakaupan kirjailija on sijoittanut pienelle Alice Islandille Yhdysvaltoihin.

Kirjakauppias A.J. Fikry on lapseton, leskeksi jo jäänyt nuorehko mies. Hän suree edelleen auto-onnettomuudessa kuollutta vaimoaan, kun hänen kirjakauppaansa jätetään pieni Maya-tyttö. A.J. päättää adoptoida orvon tytön ja sen jälkeen hänen elämänsä muuttuu vähitellen. A.J. mm. ystävystyy paikallisen dekkareita harrastavan poliisimiehen kanssa, aloittaa lenkkeilyn ja saa ylipäätään taas elämästä kiinni. Kaunis naispuolinen kirjaedustajakin liittyy juonikuvioihin.

Kirjan jokainen luku alkaa A.J.:n kirjoittamalla lyhyellä kirjaesittelyllä tai -arviolla kirjoista, joita hän pitää tärkeinä. Arviot on suunnattu Mayalle, jolle A.J. tekee kirjalistaa lukemisen arvoisista opuksista. Kirjassa ei ole varmaan mitään suurempaa sanomaa eikä se ole mitään korkeakirjallisuutta, mutta hyvä mieli sen lukemisesta jää. Kirjoista ja kirjakaupoista pitävälle lukijalle hempeän surumielinen pikku tarina!

perjantai 29. elokuuta 2014

Paula Hahtola: Aita

Aita kertoo tarinan Saksassa asuvan, alunperin suomalaisen Linnean elämästä. Linnea on vanheneva, eronnut nainen, jonka siteet Suomeen alkavat löystyä. Ainoa poika etääntyy äidistään, ja rakkaus varattuun mieheen ajaa Linnean etsimään itseään täyshoitolaan. Täyshoitolassa Linnea kohtaa uudet ihmiset, uudet kohtalot, jotka alkavat lomittua häneen omaan elämäänsä.

Paula Hahtola kirjoittaa ilmavaa tarinaa. Paljon jää lukijan pääteltäväksi ja arvattavaksikin, mutta tarina pitää otteessaan. Paula Hahtola julkaisi esikoisromaaninsa Salpalinja vasta lääkärinvirasta eläkkeelle jäätyään seitsemänkymppisenä, ja voitti sillä Suuren proosakilpailun. Myös Aita on laatutavaraa.

torstai 21. elokuuta 2014

Tony Dunderfelt: Rakas parisuhde

Psykologi Tony Dunderfelt on koonnut ajatuksiaan parisuhteesta ja sen kehittymisestä pieneen kirjaseen. Teksti on suurelta osin peräisin Dunderfeltin aiemmasta, loppuunmyydystä kirjasta ”Parisuhteen kemia”, mutta tiivistetyssä muodossa. Hän ei yritäkään neuvoa tai ohjata parisuhteita, mutta haastaa lukijan pohtimaan omia arvojaan ja käyttäytymistään.

Kirja jakaa parisuhteen ja avioliiton mielenkiintoisesti kolmeen vaiheeseen. Kaikkia kolmea vaihetta esiintyy koko ajan, mutta kehitys kulkee I vaiheesta II kautta III vaiheeseen.

I vaihe on perinteinen maatalousyhteiskunnan macho mies – alistuva perheenäiti malli. II vaiheessa ollaan jo päädytty tietoyhteiskunnan tasa-arvoon ja keskusteluyhteyteen, mutta molempia jotenkin kyllästyttää. Transmoderni III vaihe on Dunderfeltin mukaan nyt tulossa, ja siihen liittyy suurempi henkinen yhteys ja molemminpuolinen halu uudistaa parisuhdetta. III vaihe on jotain niin uutta, että jokaisen täytynee löytää reittinsä yksin – tai kaksin. Kiinnostavaa mietittävää ja oivalluksia pieni kirja kyllä tarjoaa matkaevääksi.

tiistai 12. elokuuta 2014

Enni Mustonen: Lapsenpiika


Lapsenpiika jatkaa Enni Mustosen uutta sarjaa Syrjästäkatsojan tarinoita, jossa vieraillaan Suomen kuuluisimmissa kulttuuriperheissä. Ensimmäinen osa oli Idan lapsuudesta ja Topeliuksen perheestä kertova Paimentyttö. Nyt on päästy jo Paimentytön ylitsepursuavasta ruotsinkielen tulvasta, pidin tästä osasta paljon enemmän.

Orpotyttö Ida on nyt kasvanut nuoreksi naiseksi ja astuu palvelukseen Sibeliuksen perheeseen, jossa vipinää riittää. Mustonen kuvaa uskottavasti ja mielenkiintoisesti 1800-luvun lopun Suomea, taiteiden kultakautta ja kansallistunteen nousua. Sibeliuksen perhekin herää henkiin, ja lukijassa syttyy mielenkiinto tietää heidän elämästään lisää. Janne-herra on viinaan menevä nero, jonka ”komponeeratessa täytyy kyökissäkin olla hyssynhyssyn”. Aino-rouva taas on sairasteleva, mutta voimakastahtoinen vaimo, joka yrittää tulla toimeen vähällä rahalla kolmen lapsen kanssa, usein äitinsä avustuksella.

Suosittelen kaikille Mustosen ystäville ja Suomen historiasta kiinnostuneille muutenkin. Hyvin kirjoitettua ja kiinnostavaa kuvausta menneestä maailmasta. Innolla jään odottamaan Idan seikkailuja seuraavassa suomalaisessa kulttuuriperheessä!

tiistai 5. elokuuta 2014

Laurie Frankel: Ikuisesti yhdess@


Laurie Frankel on Seattlessa asuva kirjallisuuden opettaja, joka on onnistunut siirtymään täysipäiväiseksi kirjailijaksi. Tämän Frankelin toisen romaanin elokuvaoikeudet on jo ostettu, eikä syyttä. Ensivaikutelma Ikuisesti yhdessä –kirjasta on kepeän helppolukuinen, mutta lukukokemus syvenee koko ajan kirjan myötä. Lopulta lukija huomaa uivansa aika syvissä vesissä mahdollisen ja mahdottoman, kuoleman ja elämän aallokoissa.

Sam ja Meredith ovat kirjan pääpari, joka keksii puolisattumalta mullistavan idean. Sam on tietokonenero, joka osoittautuu liiankin hyväksi omaan työhönsä. Niinpä Samin ja Meredithin pitää keksiä jotain uutta, ja heidän Paluuposti-yrityksensä alkaa tarjota mahdollisuutta saada kuolleeseen läheiseen yhteys vielä kuoleman jälkeen.

Kirja on yllätyksellinen, uskottavuuden rajoilla tasapainoileva, mutta kuitenkin mahdollisen tuntuinen. Ei lopulta aivan kepeää lukemista, ja mielenkiinto säilyy loppuun saakka.

perjantai 25. heinäkuuta 2014

George R.R. Martin: The Wit & Wisdom of Tyrion Lannister


Martinin supersuositun Valtaistuinpeli-kirjasarjan seuraavaa osaa odotellessa on hyvää aikaa lueskella myös muita Tulen ja jään lauluun löyhästi liittyviä kirjasia, joita näyttääkin ilmestyvän aivan kiitettävästi. Yksi näistä on Tyrionin aforismikokoelma, jonka lukaisee läpi vajaassa tunnissa.

Kääpiö Tyrion Lannister on otaksuttavasti monen suosikkihenkilö Valtaistuinpelissä. Ja Tyrioniltahan irtoaa: ”I only need half my wits to be a match for you.” “Why is it that when one man builds a wall, the next man immediately needs to know what’s on the other side?”

Aforismit ja sutkaukset on poimittu viidestä ensimmäisestä kirjasta, ja kuten kirjatkin ne ovat välillä aika räävittömiä. Vannoutuneille Martin-faneille kuitenkin must-lukemista, kun kuudetta tiiliskiven paksuista kirjaa joudutaan vieläkin malttamattomina odottelemaan.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä

Murhenäytelmä kertooVirginiassa, Yhdysvalloissa, 1930-luvun alussa tapahtuneesta sarjamurhasta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä. Aihe on hyytävä ja minua epäilytti tarttua kirjaan: olisiko aihe liian rankka? Miten tehdä tositarinasta elävä ja persoonallinen romaani? Sotkeutuuko kirjassa fakta ja fiktio toisiinsa häiritsevästi?

Phillips on kuitenkin kirjoittanut todella vaikuttavan tarinan. Hän on lisännyt tarinaan päähenkilöiksi toimittaja Emily Thornhillin sekä hänen kollegansa Ericin. Kirjailija kuvaa aluksi murhatun perheen taustan, esittelee perheen 3 lasta ja kertoo, millaisia persoonia he olivat. Kun tapahtumien kuvaajaksi vaihtuu naistoimittaja, hän kertoo eläytyen perheenjäsenten tunteista ja kokemuksista. Lukija saa elävän kuvan siitä, millaisia olivat nämä ihmiset, jotka ajautuivat sattumalta sarjamurhaajan uhreiksi. Kirjailija kuvaa myös sitä, kuinka vaikeaa naistoimittajalle oli tehdä juttua raa’asta rikoksesta. Phillipsin luoma toimittaja halusi kertoa pelkkien faktojen lisäksi myös ihmisistä rikosten taustalla ja uhrien perheistä.

Toimittajakollegat Emily ja Eric ystävystyvät jutun edetessä. Heidän ystävyytensä on lämmintä, huomaavaista ja ymmärtävää. Samanlainen sävy on koko kirjassa, silloin kun ei kerrota murhista ja oikeudenkäynnistä. Ehkä Phillips on halunnut tarkoituksella luoda kaamealle tarinalle vastavoiman? Tämä lämmin tapa kertoa myös murhatusta perheestä ja etenkin perheen tyttärestä Annabelistä tekee kirjan lukemisesta nautinnon. Tällä kertaa lähes 600 sivua loppui liian nopeasti, Keltainen kirjasto ei pettänyt taaskaan!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Rachel Joyce: Harold Fryn odottamaton toivioretki

Maureen ja Harold ovat Etelä-Englannissa asuva eläkeläispariskunta. Heidän suhteensa on mennyt pahasti jumiin jo parikymmentä vuotta sitten: he asuvat samassa talossa puhumattomina ja vieraina toisilleen.

Eräänä päivänä Harold saa kirjeen vanhalta työkaveriltaan, Queenielta, joka on parantumattomasti sairaana 800 kilometrin päässä Pohjois-Englannissa. Hetken mielijohteesta Harold lähtee kotiovestaan ulos ja aloittaa matkan Queenien luokse kävellen, purjehduskengät jalassa, solmio kaulassa. Ilman mitään varusteita ja liikuntaan tottumattomana alkumatka on vaikeaa, Harold pystyy kävelemään vain noin 10 kilometriä päivittäin. Myös Maureenin on kotona vaikea ymmärtää mihin ja miksi Harold on lähtenyt.

Päivä päivältä matka etenee ja samalla Harold ja Maureen käyvät läpi elämäänsä. Matka on kuin pyhiinvaellusmatka, ja Harold saa myös seuraajia tiedotusvälineiden saatua tietää hänen matkastaan. Tarina on kirjoitettu lämpimästi ja huumorilla. Kirja ei ole tippaakaan imelä, vaikka onkin tunteikas. Kirja päättyy hyvin, kuten tällaisten tarinoiden tulee päättyä. Kenelle tahansa meistä saattaisi käydä juuri niinkuin Haroldille ja Maureenille: vieraannumme toisistamme, emme enää muista miksi joskus rakastuimme, mihin elämä ja onni hävisi?

Myös kirjan ulkoasu on kaunis piirroskuvineen. Lopussa oleva kartta auttaa hahmottamaan Haroldin kävelyreitin. Ainoastaan teoksen nimi on hankala. Suosittelen kirjaa lämpimästi!

tiistai 8. heinäkuuta 2014

Eleanor Catton: Valontuojat

Eleanor Cattonin romaani Valontuojat on järkälemäinen, 722 sivun pituinen tarina 1860-luvun Uudesta-Seelannista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat kullankaivajien pariin pieneen kaupunkiin ja ajoittuvat parin vuoden ajalle vuosina 1865 ja 1866. Kerronta on tarkasti yksityiskohtia kuvailevaa. Kirjan ensimmäisessä osassa esitellään tarinan päähenkilöt, joita on lukuisa määrä. Henkilöt ovat koolla salaperäisestä syystä ja pikku hiljaa, yksi kerrallaan heidät esitellään ja osa heidän roolistaan tarinassa paljastetaan.

Tarinaa kerrotaan kronologisesti välillä edeten ja välillä palaten edellisen vuoden tapahtumiin. Kyse on monimutkaisesta rikoksesta, johon ovat sidoksissa jollakin lailla kaikki tarinassa mukana olevat henkilöt. Ihan kaikki ei loppujen lopuksi minulle edes selvinnyt, juonikuvio oli niin monimutkainen.

Cattonin tyyli muistuttaa pikkutarkkuudessaan ja rujon henkilökuvauksen osalta Dickensiä: henkilöt ovat enimmäkseen elämässä jotenkin epäonnistuneita tai jotakin paenneita, rikoksiin tai petoksiin sotkeutuneita. Päähenkilöt ovat miehiä, lukuun ottamatta kahta naista, joista toista nimitetään turhia kainostelematta lähes poikkeuksetta koko ajan huoraksi. Tämä huora on toisaalta kuitenkin viaton, enkelimäinen hahmo kirjassa, ehkä se valontuoja.

Kirjan luvut alkavat horoskooppikuvioilla ja siinä kuvataan spiritistinen istunto. Horoskooppien ja taivaankappaleiden asentojen merkitystä tarinalle en ihan ymmärtänyt ja ne saattoi helposti sivuuttaakin.
Henkilöiden ja juonikuvioiden runsauden takia kirjasta oli vaikea saada otetta. Puolen välin jälkeen sitkeys kuitenkin palkittiin ja tarina alkoi jollakin lailla vetää mukanaan. En ollut aiemmin lukenut mitään Uuden-Seelannin kultakuumeesta ja sinne lähteneistä englantilaisista, joten tapahtumaympäristökin oli kiinnostava.

Eleanor Cattonin teos palkittiin Booker-palkinnolla vuonna 2013.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Pauli Kohelo: Kassan kautta

Kassan kautta on salanimi Pauli Kohelon toinen irvikirja. Tässä opuksessa ristijärveläinen metsuri Pauli jatkaa pohdintojaan elämästä ja opetuksiaan ihmiskunnalle. Kassan kautta kuvaa Paulin matkoja ja muita matkakertomuksia, joiden ansiosta lukijan ei tarvitse itse matkustaa, riittää kun hän kulkee kassan kautta.

Pidin tästä toisesta kirjasta paljon enemmän kuin ensimmäisestä Ohessa tilinumeroni –kirjasta. Tässä Paulin kuiva ironia pääsee paremmin lentoon. Haikut ja tankat ovat taas ihastuttavia: ”Loch Nessiin viskattua järjestelmäkameraa ei vakuutus sitten korvannutkaan. Ja äkkiä on ilta.”

Hauskaa luettavaa lomalaiselle vaikka mökin riippukeinuun. Ja saattaapa välillä ajatuksenpoikanenkin vilkahtaa satiirin seasta.

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Maria Semple: Missä olet, Bernadette?

Kuuluisan arkkitehdin elämä muuttuu, kun hänen elämässään tapahtuu jotakin kamalaa. Hän haluaa pois julkisuudesta ja muuttaa perheineen Seattleen kauas Kalifornian seurapiireistä. Elämä Seattlessakaan ei ole aivan sellaista kuin Bernadette olisi odottanut.

Missä olet, Bernadette? on kepeällä ja humoristisella otteella kirjoitettu kirja vakavistakin asioista. Se on kertomus perheestä, jossa ei osata puhua asioista. Tytär on yksinäinen, äiti välttelee muita ihmisiä, isä ajautuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.  Kulminaatiopisteeksi muodostuu tyttärelle lahjaksi luvattu koko perheen yhteinen matka Etelämantereelle. Ennen sitä Bernadette kuitenkin päättää jälleen kerran ottaa ja lähteä. Hän yksinkertaisesti katoaa.

Rakenteeltaan kirja on erikoinen. Se koostuu lähinnä sähköpostiviesteistä ja joistakin dokumenteista, jotka liittyvät Bernadetten katoamiseen. Kertojan äänen ottaa silloin tällöin tytär Bee. Kirjaa voi hyvin suositella leppoisaksi kesälukemiseksi.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Nura Farah: Aavikon tyttäret


Nura Farahin esikoiskirjasta Aavikon tyttäret puhuttaessa on suurin kiinnostus kohdistut kirjailijaan. Farah on ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani. Farah on asunut Suomessa vuodesta 1992 lähtien. Koulutukseltaan hän on laborantti.
Farahin kirja sijoittuu Somaliaan. Siinä kuvataan yhden perheen naisia useamman sukupolven ja vuosikymmenen ajalta. Lähinnä kerronta liikkuu 1950-luvulla. Politiikkaan ja yhteiskunnallisiin asioihin puututaan mm. Somalian itsenäistymisestä kerrottaessa vuonna 1960. Aivan nykyaikaan asti kirjassa ei tulla.

Pääosassa kirjassa on kuitenkin tavallisten somalialaisten elämä ja etenkin naisten elämä. Päähenkilö on Khadija, fiksu ja terävä-älyinen nuori nainen, joka ei halua tyytyä naisille varattuun asemaan. Hän haluaa runoilla niin kuin miehet ja opiskella niin kuin pojat. Perinteinen naisen paikka lasten synnyttäjänä ja kasvattajana ei häntä kiehdo.

Elämä klaanien hallitsemalla Somalian maaseudulla on kuitenkin perinteiden ja taikauskon sävyttämää. Kuinka Khadian haaveet siinä maailmassa toteutuvat? Juuri tavallisen elämän ja perinteiden kuvaamisessa Farah on parhaimmillaan. Harvoin Suomessa on päässyt tutustumaan tällaiseen elämään.

tiistai 27. toukokuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys


Tommi Kinnusen esikoisteos Neljäntienristeys sai Helsingin Sanomissa äärimmäisen kiittävän kritiikin, minkä myötä se nousi Lappeenrannankin kirjastossa varatuimpien listalla aivan kärkipäähän.
Hieno ja vaikuttava kirja Neljäntienristeys onkin. Kirjassa päästään seuraamaan kuusamolaisen suvun vaiheita 1800-luvun lopulta aina nykypäiviin saakka. Kertojan rooliin pääsee vuoron perään eri henkilö.

Vahvin henkilöhahmoista on Maria, pitäjänkätilöksi Kuusamoon tuleva nuori nainen. Hän joutuu taistelemaan sisukkaasti pelastaakseen köyhän kansan lapsia ja liian monen synnytyksen näännyttämiä vaimoja. Myös oman paikan ansaitseminen sulkeutuneessa yhteisössä vaatii kovaa työtä.
Seuraavaksi kertojan vuoron saavat Marian avioton tytär Lahja, tämän puoliso Onni ja heidän miniänsä Kaarina. Yhteistä, suurta ja komeaa taloa asutaan, mutta yhteyttä ihmisten välille ei löydy. Varsinkin Lahjan ja Onnin avioliitto näyttäytyy onnettomana ja kylmänä. Jokaisella, etenkin Onnilla, on omat salaisuutensa, jotka etäännyttävät ihmisiä toisistaan.

Kinnunen punoo hienosti historian suuret tapahtumat ja yhteiskunnan muutokset tavallisten ihmisten elämään. Henkilöhahmot ovat todentuntuisia ja moniulotteisia. Kyllä kirja kehunsa ansaitsee.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Paula Tilli: Toisin – minun Asperger-elämäni

Paula Tillin kirja on saanut paljon julkisuutta, ja mielenkiintoinen se onkin. Paula kertoo kirjassa oman tarinansa kiusatusta ja älykkäästä lapsesta, jolle Asperger-diagnoosi lopulta on helpotus. Hän ei olekaan tyhmä ja laiska, vaan hänen aivonsa vain ovat hiukan erilaiset kuin valtaväestöllä.

Rankinta luettavaa oli mielestäni Paulan lapsuuskuvaus. Muut lapset kiusasivat häntä välillä julmasti, ja Paula oppi olevansa ruma ja inhottava. Lasten kohdalla asian vielä ymmärtää, mutta pahinta olivat kiusaavat opettajat jo lastentarhasta lähtien. Jos lapsi ei osaa piirtää tai leikata paperia, tai ottaa kaikki neuvot jyrkän kirjaimellisesti, ei voi syödä tiettyjä ruokia tai liikkuu kömpelösti häntä voisi ehkä ymmärtää ja ohjata paremmin pakottamisen sijaan.

Paula viihtyy aikuisenakin parhaiten yksin, ja hänen erityiskiinnostuksenkohteensa ovat moninaiset. Minua vähän häiritsi se, että hän välillä kertoo olevansa niin kovin erilainen kuin maailman kaikki muut ihmiset. Kaikkihan täällä ovat tavallaan erilaisia ja yksilöllisiä ja joskus ainakin tuntevat olevansa väärinymmärrettyjä. Kiinnostavaa luettavaa kuitenkin jokaiselle, joka haluaa laajentaa maailmankuvaansa.

maanantai 5. toukokuuta 2014

Jenni Linturi: Malmi 1917

Jenni Linturin uusi romaani on loistava kuvaus loppuvuodesta 1917 Helsingin pitäjän Malminkylässä. Suomi haparoi kohti itsenäisyyttä ja tunnelmat kiristyvät Malmillakin, jossa esiintyy väkivaltaisuutta, kun köyhälistö nousee kapinoimaan ja ryöstämään ruotsinkielisten tilallisten ruokavarastoja.

Kirja kietoutuu kahden erilaisen perheen ympärille. Hämäläinen suomenkielinen apulaisnimismies Puolakka lähetetään Malmille rauhoittamaan tunnelmia ja sopimaan kielikiistoja. Hänen kolme teini-ikäistä poikaansa suhtautuvat asioihin sovittelevaa isäänsä kiivaammin. Isän asenne vaikuttaa pojista jopa vetelyydeltä.

Karl Karlqvist puolestaan on ruotsinkielinen tilallinen, joka tyttärineen joutuu hyökkäyksen kohteeksi. Tyttäret kapinoivat isäänsä vastaan eri tavoin: Lettu rakastuu Puolakan Oiva-poikaan ja Ingeborg lähtee Helsinkiin toteuttamaan omia unelmiaan.

Linturin kirja on todella kaunis. Vaikka se on ajallisesti sidottu tiettyyn historialliseen aikaan, sen teemat ovat yleismaailmallisia: nuorison kapinointi vanhemman sukupolven käsityksiä vastaan; nuoren rakkauden kaikki voittava tunne, jota eivät edes kielierot pääse nujertamaan; ihmisen palava halu päästä toteuttamaan itseään ja unelmiaan.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Pauli Kohelo: Ohessa tilinumeroni


Pauli Kohelon oikeaa henkilöllisyyttä on arvailtu, mutta kukaan ei ole vielä tunnustanut. Ohessa tilinumeroni on pieni, henkisyyden markkinoille irvaileva kirjanen. Päähenkilö on kainuulainen metsuri Pauli Kohelo, jonka elämästä ja suurista, sinisistä ajatuksista kirja koostuu.

Olin kuullut paljon kehuja Pauli Kohelon uudesta kirjasta Kassan kautta, mutta päätin aloittaa lukemisen kuitenkin esikoisteoksesta. Ohessa tilinumeroni ei oikein minulle kolahtanut. Kirja koheltaa ja irvailee lukuisille julkisuuden henkilöille hiukan sisäpiirihuumorin keinoin. Teksti on sujuvaa ja pikkunäppärää, mutta ei kovin hauskaa.

Parasta antia olivat mielestäni päättömät aforismit tyyliin: ”Katsoin aurinkoon. Katsoin kuuhun. Katsoin silmiisi. Katsoin tiliotteen. Ei perkele. Katsoin takaisin aurinkoon.” Tai ”Yksin oot sinä ihminen, kauppakeskuksen saniteettitiloissa sulkemisajan jälkeen.” Kovin muhevaa naurua nekään eivät tosin kirvoittaneet, mutta aionpa kuitenkin lukea myös tuon suositellun Kassan kautta -kirjan.

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Kjell Westö: Kangastus 38

Yksi viime syksyn hienoimpia kirjauutuuksia on Kjell Westön Kangastus 38. Kirjan nimessä viitataan tapahtumavuoteen 1938, jolloin hittibiisinä soi Kangastus-iskelmä. Myös tuleva maailmansota kangastelee jo horisontissa. Eikä kansalaissodan kangastuksistakaan ole vielä päästy eroon.

Kirjassa asianajaja Claes Thune palkkaa sihteerikseen Matilda Wiikin. Neiti on ahkera ja huolellinen tehtävissään, mutta kovin vaitonainen itsestään ja taustoistaan. Matildan menneisyydessä on karmea kokemus vuoden 1918 valkoisten vankileirillä. Menneisyyden haamut nousevat henkiin, kun Matilda tapaa uudestaan häntä vankileirillä hyväksi käyttäneen kapteenin.

Yksityisen ihmisen tuntojen ja traumojen lisäksi kirjassa ovat läsnä maailmanpolitiikan suuret kuviot. Claes Thunen keskiviikkokerhoon kokoontuu herraseurue puhumaan politiikkaa ja ryypiskelemään. Ajalle ominaiset juutalaisvastaiset näkemykset nousevat esille kerhossakin.

Kerrassaan hieno kirja, jonka tunnelma pitää otteessaan aina viimeisten sivujen yllätykseen asti.

maanantai 7. huhtikuuta 2014

Judith Schalansky: Kirahvin kaula


Kirahvin kaula kertoo biologianopettaja Inge Lohmarkista, joka asuu ja opettaa entisen Itä-Saksan alueella. Inge on kyyninen nihilisti, joka uskoo vain luonnonvalintaan ja vahvemman voittoon. Miksi heikoista pitäisi muka huolehtia? Kuolkoot, jos eivät osaa pitää puoliaan.

Inge on älykäs, mutta monella tavalla tunteensa kuolettanut ja pystyyn kuivahtanut yksilö. Hän hoitaa työnsä ja pysyy hengissä, mutta muuta hänen elämässään ei paljon olekaan. Sitten eräs oppilas alkaa tunkeutua häiritsevästi Ingen pieneen, järjestyksessä olevaan maailmaan ja muistot palaavat. Ingen käytös saa ainakin joitakin selityksiä.

Kirahvin kaula on älykkäästi kirjoitettu kirja, jonka lukee mielenkiinnolla. Ja samalla oppii vähän biologiaakin aivan huomaamatta. Myös entisen Itä-Saksan ilmapiiri tuulahtelee lukijallekin rivien välistä. Ehdottomasti lukemisen arvoinen.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Hannu Mäkelä: Pushkinin enkeli


Hannu Mäkelä on paneutunut uusinta romaaniaan varten Alexander Pushkin elämän viimeiseen päivään. Kirjassa runoilija viettää lähinnä aikaa pienessä huoneessaan keskustellen hänelle ilmestyvän enkelin kanssa. Ajallista perspektiiviä yhden päivän romaaniin saadaan, kun Pushkin tuon tuosta uppoutuu muistoihinsa.

Lukijalle on totta kai selvää, miten kirjassa tulee käymään. Pushkinin kohtalo lienee kaikille tuttu. Mäkelä kuljettaa päähenkilöään kotoa kahvilaan ja lumituiskussa kohti kohtalokasta kaksintaistelukenttää. Kirja on varsin runollinen ja raskassoutuinen.

Kirjan loppuun koottu faktatieto Pushkinin elämästä oli erittäin mielenkiintoinen.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Miina Supinen: Säde


Miina Supisen uusimmassa romaanissa käsitellään ateismia, uskontoa, henkimaailmaa, kultteja, suomalaista kansanperinnettä ja muinaisuskoa. Pääosassa on nuori nainen, Säde, jota on aina vaivannut, mitä ihmiselle tapahtuu kuoleman jälkeen. Lapsuudesta lähtien Säde on kasvatettu tiukan tieteelliseen maailmankuvaan. Uskonto on ollut perheessä kirosana.

Säde kouluttautuu arkeologiksi. Hän työskentelee kreikkalaisella arkeologisella kaivauksella ja harrastaa seksiä pomonsa kanssa. Sama pomo ilmestyy kuvioihin Suomessa tehtäviin kaivauksiin. Muinaisuskontoihin perehtynyt kultti pitää leiriään jossain Helsingin lähistön metsässä. Säde haluaa kultin jäseneksi, jättää nörttipoikaystävänsä Helsinkiin ja sukeltaa satujen ihmeelliseen maailmaan.

Kirja on sujuvasti kirjoitettu ja ihan viihdyttävä, mutta ei mikään syvällinen lukukokemus.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Maarit Verronen: Pieni kumikanoottikirja


Pieni kumikanoottikirja on pienikokoinen kirja vesillä liikkumisen riemusta. Maarit Verronen kertoo retkistään Hemmon kanssa sellaiseen sävyyn, että lukijankin tekee mieli ostaa oma kanootti. Hemmo on noin kolmimetrinen puhallettava kanootti, jonka voi hädän tullen kopata kainaloon tai pään päälle ja kantaa uusille vesille. Hemmo on elämänlaatua parantava ystävä.

Kumikanoottikirjasta oppii jokien historiasta, virtaamista ja alkulähteistä. Vantaanjoki tulee myös lukijalle tutummaksi. Ekotietoa kirjassa on runsaasti. Iloisia uutisia ovat jokien kunnon koheneminen ja vesien puhdistuminen, ikävämpää se, että ravinteiden kasaantuminen Itämereen jatkuu.

Ennenkaikkea kumikanoottikirja on ylistyslaulu kiirettömälle ja hiukan hassulle kellumiselle. Välillä saat hämähäkkejä hiuksiin ja savea polviin, mutta leppeä liikkuminen luonnossa vie voiton. "Niksi on siinä, että löytää sopivan lokeron, jossa pärjää ja viihtyy, ja jossa ei ole liikaa tungosta." Ihastuttavaa kesälomalukemista tai nojatuolimatka veden äärelle kaipaavalle.

torstai 6. maaliskuuta 2014

Graeme Simsion: Vaimotesti

Vaimotesti on ääneen naurattavan hauska, älykkäällä tavalla nokkela kirja turhaan deittailuun kyllästyneestä miehestä, joka päättää hankkia ehdottomasti sopivan vaimon aukottoman testausmenetelmän avulla.
Don on huippuälykäs, lievästi autistinen genetiikan professori. Hän on antautunut työlleen ja hänen elämäänsä rytmittävät pikkutarkat säännöt. Esimerkiksi ruokailut hän on järjestänyt standardisoidun ateriajärjestelmän mukaisesti noudattamaan jatkuvasti samaa viikkorytmiä.

Vaimoehdokkaiden etsimisessä Donia avustavat hänen parhaat ja ainoat ystävänsä Gene ja Claudia. He eivät aina tunnu ymmärtävän Donin asettamia tiukkoja vaatimuksia. Niinpä Don ei olekaan kamalan hämmästynyt, kun Gene lähettää hänen luokseen täysin vaatimuksia vastaamattoman Rosien. Don ja Rosie viettävät yhä enemmän aikaa yhdessä, vaikka vaimoprojektiin Rosiesta ei olekaan.

Vaimoprojektin edetessä ja Donin ja Rosien ystävystyessä Donin huomio kiinnittyy pikku hiljaa myös hänen omaan elämäänsä. Olisko Donin aika muuttaa käyttäytymistään "normaalimpaan" suuntaan?

Australialaisen Simsionin kirja on hänen esikoisteoksensa. Kirja oli todella viihdyttävä, mutta myös ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti!

maanantai 24. helmikuuta 2014

Taiye Selasi: Ghana ikuisesti

Nuoren afrikkalaissyntyisen Taiye Selasin esikoisromaani ei ole mikään helppo pala. Kirja vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta, koska kirjailija aloittaa kerronnan milloin mistäkin keskeltä tapahtumia, kesken vuoropuhelun, ajasta ja paikasta välittämättä. Muutaman rivin luettuaan lukija saa taas kiinni siitä, missä nyt mennään.

Kirja alkaa ghanalaisen Kweku Sain kuolemasta. Hän saa sydänkohtauksen ja jää makaamaan paljain jaloin talonsa puutarhaan. Eläessään Kweku Sai on ollut ahkera ja määrätietoinen; nuorena hän on päässyt Yhdysvaltoihin opiskelemaan lääketiedettä ja toiminut arvostettuna kirurgina. Työura katkeaa, kun sairaalaa rahoittava tärkeä mies kuolee Sain leikkauspöydälle. Kyseessä ei ole lääkärin virhe, mutta joka tapauksessa Sai joutuu jättämään työnsä. Häpeä on niin syvä, että Sai päättää jättää myös perheensä ja palaa kotimaahansa Ghanaan.

Sain kuoleman jälkeen hänen entinen vaimonsa ja neljä aikuista lastaan tulevat hautajaisiin. Perhe on hajaantunut, eikä jälleennäkeminen ole mikään iloinen tapahtuma. Monenlaisia traumoja purkautuu menneisyydestä.


Kirja oli mielenkiintoinen mutta vaativa lukukokemus siirtolaisperheen elämästä. 

torstai 20. helmikuuta 2014

Markus Uku Laitinen: Katujen zen


Katujen zen on vapauden veljeskunnan anarkistinen taistelulaulu. Siinä idän zen-filosofia, punk ja reggae lyövät kättä, välillä riemastuttavan oivaltavasti. Filosofioita valotetaan Gautama Buddhan eli ”Buddha Da manin”, Bob Marleyn, Batmanin ja monen muun superstaran avulla.

Markus Uku Laitinen kertoo kirjassa oman kasvutarinansa ujosta, kiusatusta lapsesta huumehörhöilyn kautta oivaltavaksi perheenisäksi. Kirja on rujo ja kaunis kuvaus eräästä etsijästä, joka tarkkasilmäisesti löytää monta asiaa matkansa varrelta ja haluaa jakaa löytämänsä.

Laitinen on harjoittanut zazenia vuosia, ja ottanut vastaan buddhalaisen munkkivihkimyksen, joten myös tietoa aiheesta löytyy. Suosittelen, mutta ei liian tiukkapipoisille!

maanantai 10. helmikuuta 2014

Tim Guest: Oranssi poika

Tässä on kirja, joka jää mieleen. Tim Guest kertoo oman tarinansa pikkupojan näkökulmasta. Tim syntyy itseään etsivälle äidille, joka hurahtelee milloin mihinkin aineeseen tai totuuteen. Lapselle hurja ajanjakso alkaa, kun äiti muuttaa kuuluisan intialaisen gurun Bhagvanin kommuuniin intialaisen ashramin kautta. Guru Bhagvan tunnetaan länsimaissa paremmin Oshona.

Kommuunissa lapset jätetään yksin kasvamaan ”vapaudessa”, vaikka he kaipaisivat eniten vanhempia ja syliä. Koskettava kuvaus pikkupojan kasvamisesta on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Tämä kirja pitäisi jokaisen guruista kiinnostuneen lukea. Ironista on, että Osho sinällään varmaan tarkoitti hyvää, mutta suuri vapauden liike muuttuikin melko pian pakkolaitokseksi. Oregonin aika muistuttaa jo jonkinmoista vankileiriä.

Kaikesta huolimatta kirjassa on hyvin positiivinen perusvire. Tim ymmärtää äitiään ja lopulta välitkin korjaantuvat ainakin sen verran kuin on mahdollista. Timistä kasvaa aito ihminen. Kirjan lukemisen jälkeen Tim tuntuu hyvin läheiseltä, ja oli melkoinen järkytys huomata, että hän kuoli vain 34-vuotiaana ilmeisesti morfiinimyrkytykseen. Kovan lapsuuden jälkeen Timin kohtalo tuntuu surulliselta, mutta ei kuitenkaan kovin yllättävältä.

torstai 6. helmikuuta 2014

Kari Hotakainen: Luonnon laki

Kari Hotakainen jatkaa uusimmassa teoksessaan kahden edellisen romaaninsa yhteiskunnallisia teemoja. Tällä kertaa kirjan päähenkilönä on maalämpöyrittäjä Rautala, joka joutuu vakavaan onnettomuuteen ja on vähällä menettää henkensä.

Sairaalassa Rautalaa parsitaan kasaan ja kuntoutetaan elinkelpoiseksi veronmaksajien rahoilla. Hän ajattelee katuvana aikaisempaa elämäänsä, jossa on yrittäjänä kaikin tavoin keskittynyt siihen, miten voisi välttyä maksamasta veroja. Nyt hän ymmärtää, miten väärin on toiminut yhteiskunnan toimimista ajatellen.

Myös Rautalan suhde tyttäreen on ollut kylmä. Erilaiset arvomaailmat ovat ajaneet isän ja tyttären kauas toisistaan. Tyttären odottaessa lasta, Rautalan ensimmäistä lapsenlasta, tuntuu olevan aika korjata myös isä-tytär-suhde.

Kirja ei ollut yhtä onnistunut kuin Jumalan sana ja jäi kauas Ihmisen osasta. Hyvinvointivaltion puolustamisessa mentiin suorastaan saarnaamisen puolelle

torstai 30. tammikuuta 2014

Michael Losier: Yhteyden salaisuus

Tämä pieni kirja lupaa rehvakkaasti parantaa mitä ihmissuhdetta tahansa. Melkoinen lupaus, joka ei kylläkään mielestäni täyty. Perussanoma on ihmiseten jakaminen neljään erilaiseen kommunikointitapaan, joiden ymmärtämiseen annetaan avaimia ja kikkoja. Nämä kommunikointitavat ovat Losierin mukaan auditiivinen, kinesteettinen, visuaalinen ja digitaalinen. Kommunikointitavat on selvästi johdettu oppimistyyleistä. Hauskinta kirjassa oli oman kommunikointitavan itsearvioinnin täyttäminen.

Kirjassa oli monta lukua oman kommunikointityylin kalibroimisesta kumppanin tyyliin. Tässä tuli mieleen peruspsykologiasta tuttu peilaaminen: matki keskustelutoveriasi ja hyvin sujuu. Mitä käytännön oppeja kirjasta sitten jäi mieleen? Hmmm...
   
Kirjassa on mielenkiintoisiakin lukuja, mutta yletön toisto alkaa puuduttaa lukijaa. Pienen kirjasen olisi saanut hyvin mahtumaan puoleen sivumäärään sisällön yhtään kärsimättä.

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Antti Tuuri: Alkemistit. Maallinen rakkaus

Antti Tuurin uutuuskirja sijoittuu 1780-luvulle alkemistien maailmaan. Orpo maanmittari Bergklint päätyy vuorikapteenin oppipojaksi Uuteenkaupunkiin tavoitteena perehtyä  Emanuel Swedenborgin mystiseen salatieteeseen ja näiden oppien avulla onnistua tekemään kultaa.

Kullan valmistaminen ei ole mitään halpaa hommaa. Polttouuni on valmistettava ja sysiä hankittava kuukausien polttorupeamaa varten. Maanmittari Bergklint huolehtii sopivasta tulesta ja tutkailee kullan kehittymistä samalla kun opiskelee mystikkojen elämänviisauksia kirjallisuudesta. Edes syttyvä rakkaus nuoreen kauppiaantyttäreen ei saa haitata kullan valmistuksen edistymistä.

Kirjassa kuvataan pikkutarkasti kullan valmistamista. Samoin rahanlainausretkiä tehdään niin hevoskyydillä Turkuun ja Vaasaan kuin lahden yli Tukholmaankin. Lapsia kasvatetaan, renkejä ja piikoja koulutetaan, vuorimestarin puolison äksyilyjä ihmetellään. Ehkäpä juuri pikkutarkkuudesta johtuen kirja on ajoittain jopa pitkästyttävä. Tuurin omaleimainen kerronta on kyllä miellyttävää luettavaa.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Pauliina Rauhalan esikoisteos on kaunis ja koskettava kuvaus vanhoillislestadiolaisen naisen, tietenkin äidin, elämästä. Vilja ja Aleksi tapaavat nuorina opiskelijoina ja menevät naimisiin. Lapsia syntyy tiuhaan tahtiin, niin kuin lestadiolaisperheissä yleensä. Viidennen raskauden aikana, Viljan odottaessa kaksosia, hän tuntee, ettei jaksa enää. Hän päättää lähteä, jättää perheen, lapset, uskonnollisen yhteisön. Kaiken. Paon sijaan Vilja pääsee sairaalahoitoon.

Viljan mies Aleksi on huolehtiva ja rakastava. Hänkin on kuulunut lestadiolaisyhteisöön lapsesta pitäen, mutta on silti aina ajatellut uskontoa myös kriittisesti. Nyt hän pitää nimetöntä blogia, jossa ottaa kantaa monenlaisiin lestadiolaisuuden piirteisiin.

Rauhalan teksti on runollisen kaunista. Hän ammentaa luontovertauksista, lainaa niin Kalevalasta, Kantelettaresta, virsistä kuin kansanlauluistakin. Kirja on inhimillinen, se arvostaa niin ihmisen uskoa kuin hänen omaa ajatteluaankin.

Kirja valittiin vuoden 2013 kristilliseksi kirjaksi.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet

Entinen tangokuningatar Kirsi Ranto on kirjoittanut kirjan omasta polustaan ja etsinnästään. ”Ole se valo joka olet – enkeleitä ja villasukkia” alkaa Kirsin lapsuudesta ja tangovoitosta. Alku on kirjan tylsintä luettavaa, kaikki eivät varmaan jaksa kahlata läpi ”nuoresta opiskelijatytöstä on kuoriutunut täysiverinen estraditaiteilija” -hehkutuksia ja keikkaelämän kuvauksia.

Suuri rakkaus esiintymiseen ja keikkabussilla matkailuun päättyy kuitenkin väsymykseen. Kirsi joutuu miettimään elämäänsä uudestaan ja ajautuu enkelitulkitsijalle. Tästä alkaa uudenlainen jakso, jossa enkelit alkavat tulla Kirsin arkipäivään. Pikkuhiljaa elämään löytyy muuta työtä myyjänä, mietiskelyä ja lopulta äiti Amma. Äiti Amman tapaaminen muuttaa Kirsin elämää taas, hän kokee löytäneensä suuren rakkauden ja haluaa seurata Ammaa.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus artistin elämään kulissien takana. Kirsi on herkkä etsijä, joka löytää myös paljon. Kirja olisi vielä hyötynyt kielen tarkistuksesta. Kirsi kirjoittaa elävästi, mutta kielioppi ja lauseiden sujuvuus eivät aina osu ihan kohdalleen.