Lapsenpiika jatkaa Enni Mustosen uutta sarjaa Syrjästäkatsojan tarinoita, jossa vieraillaan Suomen kuuluisimmissa kulttuuriperheissä. Ensimmäinen osa oli Idan lapsuudesta ja Topeliuksen perheestä kertova Paimentyttö. Nyt on päästy jo Paimentytön ylitsepursuavasta ruotsinkielen tulvasta, pidin tästä osasta paljon enemmän.
Orpotyttö Ida on nyt kasvanut nuoreksi naiseksi ja astuu palvelukseen Sibeliuksen perheeseen, jossa vipinää riittää. Mustonen kuvaa uskottavasti ja mielenkiintoisesti 1800-luvun lopun Suomea, taiteiden kultakautta ja kansallistunteen nousua. Sibeliuksen perhekin herää henkiin, ja lukijassa syttyy mielenkiinto tietää heidän elämästään lisää. Janne-herra on viinaan menevä nero, jonka ”komponeeratessa täytyy kyökissäkin olla hyssynhyssyn”. Aino-rouva taas on sairasteleva, mutta voimakastahtoinen vaimo, joka yrittää tulla toimeen vähällä rahalla kolmen lapsen kanssa, usein äitinsä avustuksella.
Suosittelen kaikille Mustosen ystäville ja Suomen historiasta kiinnostuneille muutenkin. Hyvin kirjoitettua ja kiinnostavaa kuvausta menneestä maailmasta. Innolla jään odottamaan Idan seikkailuja seuraavassa suomalaisessa kulttuuriperheessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti