John Williams: Stoner

William Stonerin vanhemmat lähettävät poikansa yliopistoon opiskelemaan maanviljelystä, jotta poika jatkaisi vanhempiensa tilan viljelemistä isänsä jälkeen. Oppimaton maalaispoika lähtee kouluun ja innostuu siellä yllättäen kirjallisuudesta. Hän hylkää maanviljelyksen, väittelee tohtoriksi ja tekee elämänuransa kirjallisuuden professorina. William rakastuu ja menee naimisiin, mutta avioliitto epäonnistuu. Erinäisten vastoinkäymisten takia myöskään Williamin ura ei ole kovin kummoinen, vaikka hän nauttiikin opettajantyöstään. Kirja alkaa Williamin aloittaessa yliopisto-opinnot, seurailee hänen elämänsä vaiheita ja päättyy Williamin kuolemaan.

Mikä kirjasta sitten tekee erityisen? John Williams kuvaa hienosti Stonerin kehittymistä ihmisenä. Alussa tulee Stonerin yllättävä oivallus siitä, että hänestä voisi tulla hyvä opettaja. Stonerin sisäistä maailmaa ajatuksineen ja reagointeineen kuvataan ja tuodaan koko ajan lukijan nähtäville. Hienosti kirjailija nostaa esille sen, miten merkityksellisiä joidenkin kohtaamiemme ihmisten kommentit voivat olla, esimerkkinä Stonerin opettajan vaikutus Stonerin uravalintaan. Toisaalta voimme myös valita väärin: Stonerin kohtaama nainen, josta tuli hänen vaimonsa, pilasi Stonerin perhe-elämän täysin. Onneksi Stoner sai kokea myös pikkuisen onnea elämänsä aikana, vaikka tarina aika surullinen onkin.

Stoner eli vuosina 1891-1956. Tuona aikana epäonnistuneesta avioliitosta ei niin vain lähdetty kävelemään. Varmasti myös yliopistomaailma oli hyvin konservatiivinen ja tapoihinsa kangistunut. Tänä päivänä Stonerin ratkaisut voisivat olla toisenlaiset. Vai olisiko Stonerin moraali sallinut muuta tänäkään päivänä?

Kirja ilmestyi jo vuonna 1965, mutta vasta uudet painokset 2000-luvulla ovat tuoneet kirjalle lukijoita. Eikä suotta, kirjaa voi lämpimästi suositella!

Petri Leppänen ja Tommi Tukiainen: Joogaa!

Joogaa! on Petri Leppäsen ja Tommi Tukiaisen omakohtainen kertomus joogaelämästä ja tukeva paketti joogatietoa. Kirja pohtii joogan olemusta, tarkoitusta ja erilaisia muoti-ilmiöitä. Joogaa käsitellään filosofiana ja harrastuksena, mutta ennen kaikkea elämäntapana.

Kirja kokoaa kirjoittajien omien kokemusten ja asiantuntijahaastattelujen avulla joogan historiaa, asanaharjoituksia, erilaisia joogatyylejä ja kaupallisuuden vaikutteita. Kirjaan on haastateltu eri joogatyylien edustajia, esimerkiksi Petri Räisästä, Janne Kontalaa, Måns Broota ja Satu Tuomelaa.

Paikoitellen kirja on hauskaa ja oivaltavaa luettavaa. Lukijallekin käy selväksi, että joogejakin on joka junaan. Välillä eri joogalajien kesken tapellaan siitä, kuka kelpaa ”oikeaksi” joogiksi, kuka taas on pelkkä teeskentelijä. Mielenkiintoista luettavaa joogan harrastajalle.

Bernard Cornwell: Azincourt

Nicholas Hook on parikymppinen metsänvartija 1400-luvun alun Englannissa. Kun hän lyö niljakasta pappismiestä, joutuu hän valitsemaan joko hirttotuomion tai maanpakolaisuuden. Nickin valinta on jälkimmäinen, ja niinpä hän päätyy jousimieheksi Englannin kuningas Henrik V:n armeijaan, joka käy sotaa Ranskaa vastaan. Tuolla sotaretkellä hän kohtaa Melisanden, ranskalaisen ylimyksen aviottoman tyttären, ja he rakastuvat. Tarinan loppuhuipennus tapahtuu Azincourtissa, Pohjois-Ranskassa, jossa uupunut ja nälkiintynyt englantilaisarmeija kohtaa lukumääräisesti ylivoimaiset ranskalaiset 25. lokakuuta 1415.


Bernard Cornwell on onnistunut luomaan yksityiskohtaisen kuvauksen 1400-luvun alun elämästä. Kuten historiallisen romaanin tyyliin kuuluu, tarina pohjautuu todellisiin tapahtumiin: Azincourtissa todella taisteltiin, ja englantilaisten joukoissa oli Nicholas Hook -niminen mies. Myös monet muut kirjan henkilöistä ovat todellisia.


Ajan tavat olivat raakoja, joten jos veriset taistelukuvaukset eivät lukemista häiritse, on Azincourt perin vauhdikas matka myöhäiskeskiajan Eurooppaan.

Heikki Hilamaa ja Seppo Varjus: Kumouksen äänet

Yhdysvaltalaisessa yhteiskunnassa tapahtui voimakkaita muutoksia 1960-luvun alusta alkaneella 25 vuoden jaksolla. Toimittajakaksikon Heikki Hilamaa ja Seppo Varjus kirjoittama Kumouksen äänet kertoo näiden muutosten taustalla soineesta musiikista.

Pohjustuksena esitellään 1900-luvun alun työväenlauluja, joista ammensivat Woody Guthrie ja folklegenda Pete Seeger, joka esiintyi vielä Barack Obaman ensimmäisissä virkaanastujaisissa lähes 90-vuotiaana. Seegerin lisäksi Bob Dylan oli 1960-luvun folkbuumin suuria nimiä, mutta kirjassa tilaa saavat myös Phil Ochsin tapaiset nyt jo enimmäkseen unohdetut artistit.

Rotuerottelun vastaista liikettä tukeneista mustista tähdistä ensimmäinen menestynyt oli traagisesti kuollut Sam Cooke, ja myös jazzmuusikko John Coltranea pidettiin poliittisena esiintyjänä, vaikka hän sen itse kiistikin. Sama päti myös James Browniin, funkin suureen nimeen. 1960-luku päättyi Montereyn ja Woodstockin festivaaleihin, jotka viimeistään tekivät rockista suurten joukkojen musiikkia.

1970-luvun ääniä olivat mm. Merle Haggard ja Marvin Gaye. 1980-luvun lähestyessä Dolly Parton nosti esiin feministisiä ajatuksia, ja New Yorkin Bronxissa syntyi hip hop. Ronald Reaganin presidenttikauden suuri musiikkihahmo puolestaan oli Bruce Springsteen.

Kirja ei raflaavasta nimestään huolimatta ole poliittinen kirja, eikä kaikki sen esittelemä musiikki ole perusolemukseltaan poliittista. Itse asiassa valtaosaa sisällöstä ei aikoinaan tehty yhteiskunnallista vaikuttamista varten, vaan musiikki sattui osumaan tavalla tai toisella ajan hermoon. Disco syntyi homoklubeilla, ja siksi se nosti seksuaalivähemmistöjen asiaa julkisuuteen puolivahingossa.

Vaikka kirja on aiheen laajuuden vuoksi paikoin nimien ja kappaleiden luettelointia, olennaisiin ihmisiin ja ilmiöihin paneudutaan tarkemmin. Lukijalleen kirja antaa sekä tietoa erilaisten artistien ja musiikkityylien taustoista että läpileikkauksen aikakauden musiikista Yhdysvalloissa. Tältä pohjalta kuuntelee musiikkia uusin korvin.

Romain Puértolas: Tyttö joka nielaisi Eiffel-tornin kokoisen pilven

Puértolasin kirjan takakannessa hehkutetaan: Tämä on kaunein tarina, jonka olet eläissäsi kuullut. Paljon luvattu. No, ehkä tarina ei ihan kauneimman titteliin yllä kuitenkaan, mutta ihan oiva satu on luvassa.

Hehkeällä ranskalaisella postinkantaja Providencella on iso ongelma: rakas ottotytär Zahera on sairaana Marokossa, ja hänen vointinsa huononee. Providence on vihdoin lähdössä hakemaan tytärtään Ranskaan hoitoon, mutta Islannista yllättäen purkautunut tuhkapilvi estää kaikki lennot. Ainoa keino päästä Marokkoon ajoissa on oppia lentämään itse. Niinpä Providence alkaa opetella, ja seikkailu alkaa.

Ranskan rajavartiolaitoksessa poliisina työskentelevän Puértolasin aiempi veijariromaani "Fakiiri joka juuttui Ikea-kaappiin" oli suosittu, ja toinenkin romaani löytää varmasti lukijansa. Kirjan loppu yllättää lukijan, ja muuttaa tarinaa melko lailla. Lue itse niin tiedät miten!

Miina Supinen: Liha tottelee kuria

Olen nyt kovasti tykästynyt kirjailija ja toimittaja Miina Supiseen. Supinen kirjoittaa hauskaa ja oivaltavaa tekstiä, josta jää ajatuksia mieleen vielä kirjan käsistä laskemisen jälkeenkin.

Liha tottelee kuria kertoo Silolan näyttävästä ja kulissien mukaan menestyvästä perheestä. Isä on kuuluisa kapellimestari, äiti menestyksekäs sisustusuunnittelija. Lapset rämpivät elämässä kukin omaa latuaan. Vanhin lapsi Astra kokeilee rajojaan seksin parissa, kiusattu Silmu-poika päättää rakentaa lihaksia punttisalilla, ja iltatähti Pelagia pissaa lattioille päiväkodissa.

Äiti Katriina ja isä Launo elävät täysin omissa maailmoissaan. Äidille tärkeintä näyttää olevan, että kaikki näyttää ja vaikuttaa hyvältä, ja ihmiset saavat kadehtimisen aihetta. Isälle tärkeää on vain musiikki. Lapset syövät huippuvarustellussa keittiössä hillovoileipiä.

Supisen henkilöhahmot heräävät henkiin, ja paikoin teksti on todella hauskaa. Kaikki henkilöhahmot ovat kuitenkin tavallaan traagisia, ja jotenkin eksyksissä omassa elämässään. Menneisyyden hairahdus tuo lisäjännitystä perheen elämään.