torstai 19. helmikuuta 2009
Esko-Pekka Tiitinen: Villapäät
Tähän asti omasta murteestaan ylpeä Timppa ei ole osannut puhua kuin muut, mutta nyt hän riimittelee kuin paraskin Väinämöinen. Pian porukka vyöryttää laulujen sanoja, ja ennen kuin Timppa on saanut yhtäkään laulua valmiiksi, hänellä on kasassa bändi. Kaiken lisäksi bändi on lupautunut keikalle SPR:n konserttiin. Monen mutkan jälkeen bändin nimeksi tulee Villapäät, koska sen persoonalliseen tyyliin kuuluu soittaa villasukat päässä. Villapäissä soittaa neljä poikaa ja yksi tyttö, Teija.
Musikaalin synnytysvaiheessa yhtye tutustuu Punaisen Ristin perusperiaatteisiin tarkemmin. Niistä laulujen sanat saavat aiheensa: sota, orpous ja jokaiselle kuuluva ihmisarvo. Bänditouhun myllerryksessä orastaa myös Timpan ja Teijan rakkaustarina. Rakkautta koetellaan tosi paljon silloin, kun bändin kulttimaine kihahtaa Timpalle villapipoon ja kaikki uhkaa mennä pipariksi. Onneksi ystäväporukalla on voimaa palauttaa sankari jälleen maanpinnalle.
Villapäät-kirjan tunnelma tihenee koko ajan kohti tarinan loppuhuipennusta eli SPR-konserttia. Kirjan nuoret ovat sympaattinen porukka, jota maailman hätä ei jätä kylmäksi. He osoittavat, että kuka tahansa voi auttaa, jos vain panee itsensä likoon. Taidot tulevat sitten perässä – jos tulevat.
tiistai 17. helmikuuta 2009
Anne B. Ragde: Berliininpoppelit
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen veljekset tapaavat äitinsä kuolinvuoteen ympärillä. Asetelma saa väistämättä aikaan tunteenpurkauksia. Heidän on myös pakko kohdata toistensa erilaisuus - sikatilan arki törmää kööpenhaminalaiseen homokulttuuriin!
Teos oli Norjassa valtava menestys. Kirjan seuraavat osat ovat Erakkoravut (ilmestynyt 2008) ja Vihreälle niitylle (ilmestyy 2009).
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Annika Luther: Kirje maan ääriin
Kuka on Annika Luther? Biologian opettaja, joka on kirjoittanut 4 nuorten romaania ruotsiksi, viimeisin niistä on suomennettu ja se pääsi heti Finlandia-junior -ehdokkaaksi.
Kirje maan ääriin kertoo 15-vuotiaitten Viktorin ja Jesperin kesästä. Pojat ovat päässeet kesätöihin luonnontieteeelliseen museoon. Kirja on kirjoitettu Viktorin näkökulmasta, joka on pojista ujompi, lihavampi ja jota Jesper on aina suojellut. Kesä on pojille kasvun aikaa, mikä on kuvattu jännittävän tapahtumakulun kautta.
Lutherin kerronta imaisee mukaansa. Juoni ja sen eri käänteet on kuvattu uskottavasti. Lutherin kerronta toi mieleeni Philip Pullmanin Kultaisen kompassin, vaikka luonnontieteellisessä museossa ei mitään yliluonnollista tapahtunutkaan. Tytöillä, liito-oravilla ja täytetyillä susilla on oma merkittävä roolinsa...
Katri Lipson: Kosmonautti
Esikoisteos, joka pääsi Finlandia-palkintoehdokkaaksi! Enkä ihmettele, enää.
Lipson kirjoittaa venäläisistä (tai neuvostoliittolaisista) pojista lämmöllä, kuin uiden venäläiseen sieluun. Pojat asuvat, käyvät koulua ja haaveilevat tulevaisuudesta Murmanskissa. Lumihangessa, kylmän tähtitaivaan alla, ujo Serjosa haaveilee kosmonautin urasta ja pääsee valtakunnallisen televisiodokumentin ihailluksi kohteeksi. Serjosan koviskaveri, Sasa, pitää Serjosasta huolta omalla tavallaan.
Poikien unelmien kohteena - kosmonauttien rinnalla - on koulun kiusattu punatukkainen musiikinopettaja, Svetlana, joka soittaa Tsaikovskin pateettista sinfoniaa oppitunnista toiseen...
Pojista ei tullut kosmonautteja, mutta miksei? Tarinan surumielinen vodkanmakuinen sävy säilyy loppuun saakka.