Esko-Pekka Tiitinen: Villapäät

Villapäät-kirjan minä eli mie-kertoja on 15-vuotias Timppa, ihan tavallinen hölösuu. Hänen pulinalleen tulee eri paikkakunnalle muuton jälkeen uusi tarkoitus, kun koulun musiikinopettaja työntää pojan käteen kitaran ja käskee improvisoida.

Tähän asti omasta murteestaan ylpeä Timppa ei ole osannut puhua kuin muut, mutta nyt hän riimittelee kuin paraskin Väinämöinen. Pian porukka vyöryttää laulujen sanoja, ja ennen kuin Timppa on saanut yhtäkään laulua valmiiksi, hänellä on kasassa bändi. Kaiken lisäksi bändi on lupautunut keikalle SPR:n konserttiin. Monen mutkan jälkeen bändin nimeksi tulee Villapäät, koska sen persoonalliseen tyyliin kuuluu soittaa villasukat päässä. Villapäissä soittaa neljä poikaa ja yksi tyttö, Teija.

Musikaalin synnytysvaiheessa yhtye tutustuu Punaisen Ristin perusperiaatteisiin tarkemmin. Niistä laulujen sanat saavat aiheensa: sota, orpous ja jokaiselle kuuluva ihmisarvo. Bänditouhun myllerryksessä orastaa myös Timpan ja Teijan rakkaustarina. Rakkautta koetellaan tosi paljon silloin, kun bändin kulttimaine kihahtaa Timpalle villapipoon ja kaikki uhkaa mennä pipariksi. Onneksi ystäväporukalla on voimaa palauttaa sankari jälleen maanpinnalle.

Villapäät-kirjan tunnelma tihenee koko ajan kohti tarinan loppuhuipennusta eli SPR-konserttia. Kirjan nuoret ovat sympaattinen porukka, jota maailman hätä ei jätä kylmäksi. He osoittavat, että kuka tahansa voi auttaa, jos vain panee itsensä likoon. Taidot tulevat sitten perässä – jos tulevat.