Ilmestyessään runsaasti julkisuutta saanut ja kohuakin nostattanut Punainen mekko on kuvaus nuoren Nooran elämästä prostituoituna. Noora on muuttanut koulun päätyttyä kotoa kaupunkiin, opiskelupaikkaa hänellä ei ole eikä töitä tunnu löytyvän. Kun Noora viimein saa siivoustöitä, tuntuu työnteko aikaisine aamuvuoroineen aivan liian raskaalta. Tätytyyhän rahaa voida helpomminkin ansaita!
Noora päätyy kokeilemaan strippaamista ja sitä kautta hän keksii vielä tuottoisamman tavan ansaita rahaa: prostituutio. Keikkojen sopiminen, asiakkaiden tapaaminen ja ilmoitusten laatiminen täyttävät Nooran päivät ja rahaa tuntuu tulevan helposti. Pikku hiljaa Noora kuitenkin eristäytyy yhä enemmän entisestä normaalista elämästään ja muista ihmisistä. Hän halveksii itseään, inhoaa asiakkaitaan, mutta ei silti osaa lopettaa. Vuokrarahat on jostain saatava ja työ tuntuu olevan ainoa elämänsisältö.
Kirja on kirjoitettu lakonisesti, toteavasti, turhia maalailematta. Toinen toisensa kaltaisena toistuvat asiakkaiden kohtaamiset puuduttavat pian. Yksitoikkoisuus kuvaa hyvin Nooran kokemuksia, mutta lukijan kannalta kokonaisuus on mielenkiinnoton. Parhaiten Tiilikka onnistuu mielestäni Nooran ajatusmaailman ja muutoksen kuvaamisessa. Ihminen on kokonaisuus, eikä ruumistaan voi myydä ilman että se vaikuttaa myös mieleen.
keskiviikko 23. kesäkuuta 2010
perjantai 11. kesäkuuta 2010
Alexander von Schönburg: Kaikki mitä olet aina halunnut tietää kuninkaallisista, mutta et ole uskaltanut kysyä
Tässäpä mielenkiintoinen ja hauska teos kuninkaallisista. Kirja osoittaa, ettei tietokirjojen tarvitse aina olla kuivia ja tylsiä. Mukavilla pikku anekdooteilla höystettynä kreivi Alexander von Schönburg kertoo sisäpiiriläisen juttuja kruunupäistä ja antaa samalla faktatietoja hallitsijoista, hallitsijasuvuista ja samalla maailmanhistorian tapahtumista. Hänellä on toki itselläänkin yhteyksiä Euroopan eri hallitsijasukuihin, mutta meitä suomalaisia varmaankin kiinnostaa, että hänen vaimonsa on Hessenin prinsessa Irene, joka puolestaan on sukua vuonna 1918 Suomen kuninkaaksi valitulle Friedrich Karlille.
Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin eikä paljasta liikaa - muutenhan portit piireihin tulevaisuudessa sulkeutuisivat. Jutut kuninkaallisten tavoista ja toimista ovat harmittomia enkä usko, että kukaan kirjassa mainituista hallitsijoista näin ollen loukkaantuu. Kirjailijan tyyli on kevyt, joten eri yhteyksissä mukana olevat historiakatsaukset vuosisatojakin taaksepäin eivät tunnu pitkäveteisiltä.
Aluksi neuvotaan kuinka kuninkaallisia puhutellaan ja lopuksi päädytään siihen kuinka kuninkaitten ”kuuluu” kuolla. Väliin mahtuu tietoa mm. prinssien ja prinsessojen koulutuksesta, valtaistuimesta ja sen historiasta, kerrotaan miksi kuninkaalla on kruunu päässään sekä onko kuninkailla luokkaeroja. Kaikkiin näihin aiheisiin kreivimme liittää mukavasti historiallista ja muutakin tietoa, joten aivan kuin huomaamatta lukija saa tietoa menneistä tapahtumista.
Siitä huolimatta, että jotkut – varsinkin pohjoismaiset – hallitsijat yrittävät elää melko tavallista elämää ei se aina kuitenkaan onnistu. Etiketin ja perinteen vaatimukset käyvät monestikin omien halujen ja toiveiden edelle. Englannin prinsessa Margaretin lempityynyssä onkin tätä hyvin kuvaava kirjailu: It’s not easy being a Princess.
Kirjailija ei kuitenkaan sorru mauttomuuksiin eikä paljasta liikaa - muutenhan portit piireihin tulevaisuudessa sulkeutuisivat. Jutut kuninkaallisten tavoista ja toimista ovat harmittomia enkä usko, että kukaan kirjassa mainituista hallitsijoista näin ollen loukkaantuu. Kirjailijan tyyli on kevyt, joten eri yhteyksissä mukana olevat historiakatsaukset vuosisatojakin taaksepäin eivät tunnu pitkäveteisiltä.
Aluksi neuvotaan kuinka kuninkaallisia puhutellaan ja lopuksi päädytään siihen kuinka kuninkaitten ”kuuluu” kuolla. Väliin mahtuu tietoa mm. prinssien ja prinsessojen koulutuksesta, valtaistuimesta ja sen historiasta, kerrotaan miksi kuninkaalla on kruunu päässään sekä onko kuninkailla luokkaeroja. Kaikkiin näihin aiheisiin kreivimme liittää mukavasti historiallista ja muutakin tietoa, joten aivan kuin huomaamatta lukija saa tietoa menneistä tapahtumista.
Siitä huolimatta, että jotkut – varsinkin pohjoismaiset – hallitsijat yrittävät elää melko tavallista elämää ei se aina kuitenkaan onnistu. Etiketin ja perinteen vaatimukset käyvät monestikin omien halujen ja toiveiden edelle. Englannin prinsessa Margaretin lempityynyssä onkin tätä hyvin kuvaava kirjailu: It’s not easy being a Princess.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Valérie Tong Cuong: Pariisissa, sattumalta
Pariisissa, sattumalta koostuu viiden toisilleen tuntemattoman henkilön tarinoista. Yhden päivän aikana ehtii tapahtua monenlaista, ja traagiset sattumukset kuten toimistotalon räjähdys ja metroliikenteen pysäyttävä itsemurhayritys saattavat eri yhteiskuntaluokista olevat ihmiset yhteen pariisilaisessa sairaalassa. Tuntemattomien kohtaaminen osoittaa maailman pienuuden ja sattuman vaikutuksen ihmiselämään.
Itse Pariisi jää kirjassa sivuosaan; vain muutama Pariisin ruuhkia ja pariisilaisten käytöstä kiroava taksikuski muistuttavat, missä ollaan. Tämä on minusta harmi, olin kirjan nimen perusteella olettanut pääseväni nauttimaan pariisilaisesta tunnelmasta.
Kirja tarjosi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Minulle jäi kuitenkin tunne, että kirjassa olisi ollut aineksia enempäänkin. Nyt henkilöhahmot ja ympäristöt jäivät aika ohuiksi. Ehkäpä kirjasta suunnitteilla oleva elokuva tuo lisää väriä tarinoihin.
Itse Pariisi jää kirjassa sivuosaan; vain muutama Pariisin ruuhkia ja pariisilaisten käytöstä kiroava taksikuski muistuttavat, missä ollaan. Tämä on minusta harmi, olin kirjan nimen perusteella olettanut pääseväni nauttimaan pariisilaisesta tunnelmasta.
Kirja tarjosi lukijalle mielenkiintoisia tarinoita ja juonenkäänteitä. Minulle jäi kuitenkin tunne, että kirjassa olisi ollut aineksia enempäänkin. Nyt henkilöhahmot ja ympäristöt jäivät aika ohuiksi. Ehkäpä kirjasta suunnitteilla oleva elokuva tuo lisää väriä tarinoihin.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows: Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville on viehättävä pikku romaani. Se sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan Englannin kanaalin Guernseyn saarelle, joka on ollut sodan aikaan saksalaisten miehittämä. Saaren lukupiiri on saanut alkunsa ulkonaliikkumiskieltoa rikkoneen porsasillallisen peittelemiseksi, mutta ajan myötä sen jäsenet todella oppivat nauttimaan lukemisesta ja kirjallisuudesta.
Kirjan pääosassa on lontoolainen kirjailija Juliet Ashton, joka etsii aihetta uudelle kirjalleen. Erinäisten sattumusten kautta hän saa kuulla Guernseyn kirjallisuuspiiristä ja päättää lähteä saarelle kerätäkseen aineistoa lukuharrastusta käsittelevään kolumnisarjaansa. Saarella hän tutustuu ihastuttaviin ja persoonallisiin ihmisiin ja kuulee koskettavia, liikuttavia ja järkyttäviäkin tarinoita saksalaismiehityksen ajalta. Aineistoa kirjan kirjoittamiseen kertyy aivan huomaamatta.
Juliet Ashton on kirjan kantava voima. Hän muistuttaa monella tapaa Hilja Valtosen reippaita ja rempseitä naishahmoja: ilmaisee mielipiteensä räväkästi, on sopivasti epäsovinnainen, torjuu useita kosijoita. Myös kirjan vahvat sivuhenkilöt pääsevät kirjeiden muotoon kirjoitetussa romaanissa hyvin esille. Guernseyn saaren maalaismaisemat tarjoavat levollisen ja mielenkiintoisen ympäristön tapahtumille. Kaikista sodan julmuuksista huolimatta kirja valaa uskoa ihmiseen ja kirjallisuuden voimaan. Perusvire on hyvin positiivinen.
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen Mary Ann Shaffer, joka menehtyi vuonna 2008 ennen kirjan julkaisemista. Hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan tätinsä puolesta.
Kirjan pääosassa on lontoolainen kirjailija Juliet Ashton, joka etsii aihetta uudelle kirjalleen. Erinäisten sattumusten kautta hän saa kuulla Guernseyn kirjallisuuspiiristä ja päättää lähteä saarelle kerätäkseen aineistoa lukuharrastusta käsittelevään kolumnisarjaansa. Saarella hän tutustuu ihastuttaviin ja persoonallisiin ihmisiin ja kuulee koskettavia, liikuttavia ja järkyttäviäkin tarinoita saksalaismiehityksen ajalta. Aineistoa kirjan kirjoittamiseen kertyy aivan huomaamatta.
Juliet Ashton on kirjan kantava voima. Hän muistuttaa monella tapaa Hilja Valtosen reippaita ja rempseitä naishahmoja: ilmaisee mielipiteensä räväkästi, on sopivasti epäsovinnainen, torjuu useita kosijoita. Myös kirjan vahvat sivuhenkilöt pääsevät kirjeiden muotoon kirjoitetussa romaanissa hyvin esille. Guernseyn saaren maalaismaisemat tarjoavat levollisen ja mielenkiintoisen ympäristön tapahtumille. Kaikista sodan julmuuksista huolimatta kirja valaa uskoa ihmiseen ja kirjallisuuden voimaan. Perusvire on hyvin positiivinen.
Kirjan kirjoittaja on amerikkalainen Mary Ann Shaffer, joka menehtyi vuonna 2008 ennen kirjan julkaisemista. Hänen sisarentyttärensä Annie Barrows viimeisteli kirjan tätinsä puolesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)