Luin viimeksi Olli Jaloselta Poikakirjan, joka kertoi
lapsuudesta 1960-luvulla kansakouluikäisen pojan näkökulmasta. Jalosen uudessa kirjassa
kertojana on 17-vuotias nuori lukiolainen Parolasta ja tapahtumat sijoittuvat
vuoden 1972 kesään. Päähenkilö joutuu - tai pääsee - paikalliseen peltifirmaan töihin
apupojaksi ja maksaa palkastaan isänsä autovelkaa. Isä on sydänoireiden takia
saanut potkut työpaikastaan ja joutuu kesän aikana uudestaankin sairaalaan.
Päähenkilö joutuu miettimään, kuinka perhe tulee toimeen äidin tehdessä montaa
eri siivoushommaa ja isän sairastellessa. Joutuuko hän lopettamaan lukion ja
ryhtymään osaltaan perheen elättäjäksi?
Kirjassa kuvataan myös nuoren pojan ensimmäisiä rakastumis-,
seurustelu- ja seksikokemuksia, poikaporukassa tehtyjä alkoholikokeiluja ja
muita toilailuja. Mielenkiintoisesti kuvataan poikien radiokuunteluharrastusta
ja laittomien radio-ohjelmien lähetyskokeiluja.
Mukavasti Jalonen kertoo siitä, miten nuori päähenkilö ottaa vastuuta
yksinkertaisesta Rekusta, jota heitellään sinne tänne ja kiusataan kotona ja
työpaikalla. Päähenkilöstä kasvaa kesän aikana vastuunkantaja muissakin
asioissa. Hauskasti kuvataan työmiesten päivärutiineja ja asiakaskäyntejä;
kaikki ei mene aina ihan ns. putkeen. Lisäksi mukana on 1970-luvun alun
politiikan kuvioita: Kekkosen uudelleenvalintaa, eduskuntavaaleja, Vennamoa ym.
Radiosta kuunneltava ja c-kaseteille äänitettävä musiikkikin kuulostaa tutulta.
Kirjan nimi Miehiä ja ihmisiä on peräisin juuri sieltä,
miltä se kuulostaakin – Steinbeckiltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti