torstai 23. lokakuuta 2014

Olli Jalonen: Miehiä ja ihmisiä

Luin viimeksi Olli Jaloselta Poikakirjan, joka kertoi lapsuudesta 1960-luvulla kansakouluikäisen pojan näkökulmasta. Jalosen uudessa kirjassa kertojana on 17-vuotias nuori lukiolainen Parolasta ja tapahtumat sijoittuvat vuoden 1972 kesään. Päähenkilö joutuu - tai pääsee - paikalliseen peltifirmaan töihin apupojaksi ja maksaa palkastaan isänsä autovelkaa. Isä on sydänoireiden takia saanut potkut työpaikastaan ja joutuu kesän aikana uudestaankin sairaalaan. Päähenkilö joutuu miettimään, kuinka perhe tulee toimeen äidin tehdessä montaa eri siivoushommaa ja isän sairastellessa. Joutuuko hän lopettamaan lukion ja ryhtymään osaltaan perheen elättäjäksi?

Kirjassa kuvataan myös nuoren pojan ensimmäisiä rakastumis-, seurustelu- ja seksikokemuksia, poikaporukassa tehtyjä alkoholikokeiluja ja muita toilailuja. Mielenkiintoisesti kuvataan poikien radiokuunteluharrastusta ja laittomien radio-ohjelmien lähetyskokeiluja.

Mukavasti Jalonen kertoo siitä, miten nuori päähenkilö ottaa vastuuta yksinkertaisesta Rekusta, jota heitellään sinne tänne ja kiusataan kotona ja työpaikalla. Päähenkilöstä kasvaa kesän aikana vastuunkantaja muissakin asioissa. Hauskasti kuvataan työmiesten päivärutiineja ja asiakaskäyntejä; kaikki ei mene aina ihan ns. putkeen. Lisäksi mukana on 1970-luvun alun politiikan kuvioita: Kekkosen uudelleenvalintaa, eduskuntavaaleja, Vennamoa ym. Radiosta kuunneltava ja c-kaseteille äänitettävä musiikkikin kuulostaa tutulta.


Kirjan nimi Miehiä ja ihmisiä on peräisin juuri sieltä, miltä se kuulostaakin – Steinbeckiltä.

Ei kommentteja: