Ihana, ihana kirja! Mutta samalla niin pohjattoman
surullinen. Miten Sirpa Kähkönen sen taas tekeekään: vaikka kohtalokkaan lopputuloksen
tietää jo lukemaan aloittaessaan, kirjaa ei silti malttaisi laskea käsistään.
Taas liikutaan Tuomen suvun miesten matkassa. 1920-luvulla
Ilja vaimonsa Klaran kanssa lähtee Neuvostoliittoon rakentamaan parempaa
maailmaa. Perässä tulee salaa pikkuveli Lavr. Ideologinen polte on kova, sitä
eivät jokapäiväisen elämän kurjat realiteetitkaan helposti muserra. Ilja kohoaa
poliittisessa hierarkiassa ylöspäin, Klara tekee hienoa työtä katulasten
parissa. Suomalaiset pitävät yhtä, kunnes Stalinin vainot alkavat.
Kirjassa eletään vuoteen 1937 saakka. Siinä vaiheessa on
suuri luuta jo lakaissut ja suuri osa kirjan henkilöistä leireillä, Siperiassa,
vankilassa tai kuollut. Armeijassa palvellut Lavr sai jo aikaisemmin
tarpeekseen ja palasi Suomeen. Ymmärtääkseni hänestä Sirpa Kähkönen on
kirjoittanut Kuopio-sarjan kirjoissa.
Kirja on vaatinut valtavasti tutkimus- ja selvitystyötä.
Tätä ei osoitella sormella, vaan faktat on hienosti upotettu kerrontaan. Mukana
on tunnettujakin historian henkilöitä, kuten esimerkiksi kasvatustieteilijä Anton
Makarenko, jonka meilläkin tunnettuihin kasvatusperiaatteisiin viitataan
katulasten yhteydessä.
Kiitos taas, Sirpa Kähkönen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti