Omaelämäkerrallisessa romaanissa Elias Koskimies kertoo Pohjanmaalla
asuvasta perheestä, jonka isä kuolee yllättäen. Perheessä on 4 poikaa, joille
isä on ollut tärkeä. Perheen elämä ei isän kuoleman jälkeen oikein asetu
raiteilleen, pojat haahuilevat itsekseen ja äiti ei saa elämästä eikä
perheestään otetta.
Kirjan kertoja on perheen 14-vuotias poika, joka leikkii
barbie-nukella ja jonka idoli on Madonna. Murrosikäisten touhuja ja kasvamisen
kipuiluja kuvataan elävästi: Koskimies selvästi muistaa millaista se kaikki oli.
Kertoja haaveilee sirkuksesta, muuttamisesta New Yorkiin - ylipäätään siitä,
että pääsisi pois pienen kylän ahdistavasta ja kaikkien elämää seuraavasta
ilmapiiristä. Hän saa jossain vaiheessa tarpeekseen ja tulee ulos kaapista
kimallelippalakki päässä, tukka blondattuna ja mummon kaapista löytyneet
tolppakengät jalassa.
Vaikka nuoruus ja kyläläisten kyräily ahdistaa, kirja ei ole
synkkä. Päinvastoin, Koskimies kuvaa päähenkilön ja kaveriporukan toilailuja
lämpimän ymmärtäväisesti ja pilke silmäkulmassa. Kirjassa kuvataan elävästi,
sitä kuinka vaikeaa aikaa nuoruus ylipäätään on. Vaikeuskerrointa lisää
joukosta erottuminen, oman identiteetin etsiminen, itselle tärkeiden asioiden
peittäminen jopa omalta perheeltä ja lisäksi pienen kylän kaikkea tarkasti
seuraava ja kirjaava yhteisö.
Lisämausteena kirjassa on repliikit kirjattu paikallisella
murteella tyyliin: ”Siis ihan hullua mun aivo sulaa!”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti