Jussi Valtosen kirja on pysäyttävä, mutta rankka
lukukokemus. Kirjaa lukiessaan ei tiedä, lukeeko fiktiota vai tietokirjaa, niin
paljon asiaa on ladattu fiktiivisen juonen lomaan. Neuropsykologi Valtonen vyöryttää
esiin tietoja ympäristöaktivisteista, koe-eläimistä, tutkimuksen tekemisestä
Suomessa ja Yhdysvalloissa, tieteellisestä julkaisemisesta, koulujen
varainhankinnasta yrityksiltä kyseenalaisin keinoin jne. Ison osan kirjan
juonta muodostaa uuden mobiililaitteen (iAm) lanseeraaminen, laite on suoraan
yhteydessä käyttäjän aivoihin. Tiedot ovat kiinnostavia ja hätkähdyttäviä,
mutta niiden paljous ja perusteellinen esittely tekee lukukokemuksesta myös
raskaan.
Kirjan fiktiivinen juoni ei helpota asiaa, koko tarina on
alusta lähtien niin surullinen ja toivoton. Valtonen rakentaa taitavasti
juonesta trillerimäisen, asioita paljastetaan vähän kerrassaan eri henkilöiden
näkökulmasta ja vihjaillaan tulevaan. Juoni liikkuu menneisyydessä ja
nykyhetkessä, Suomessa ja Yhdysvalloissa. Päähenkilöinä ovat amerikkalainen
neurotieteilijä ja tutkija Joe sekä suomalainen Alina, jotka tapaavat,
rakastuvat ja yrittävät aloittaa perhe-elämää Suomessa. Syntyy Samuel ja aika
pian Joe huomaa, ettei pysty tekemään Suomessa sellaisia töitä kuin haluaisi.
Joe lähtee ja jättää Alinan ja Samuelin, eikä tapaa poikaansa enää, yrityksistä
huolimatta.
Kirjan luettuaan ajattelee: Voi miksi, miksi ihmiset eivät
rohkeasti tee asioita, joita haluavat? Miksi ihmiset eivät sano toisilleen mitä
ajattelevat, toivovat, haluavat? Ja toisaalta emme kuule, mitä meille sanotaan. Moni asia menisi oikeassa elämässäkin toisin,
jos olisimme rohkeampia ja avoimempia!
Kaikesta edellä sanotusta huolimatta ja siitä johtuen:
Suosittelen tätä Finlandia-voittajaa lämpimästi ja aion nyt kyllä lukea Jussi
Valtosen aikaisemmatkin kirjat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti