Pajtim Statovci kertoo Kosovosta Suomeen muuttaneen albaaniperheen
tarinaa. Kertojina vuorottelevat perheen äiti Emine ja nuorin poika Bekim.
Äidin tarina alkaa Kosovosta vuonna 1980, naimisiinmenosta ja perheen
perustamisesta. Elämä osoittautuu toisenlaiseksi kuin Emine on kuvitellut: mies
on väkivaltainen ja puhumaton, yhteyttä vaimoon ja lapsiin ei ole. Kosovon
sodan alkaessa perhe pakenee Suomeen, johon lapset sopeutuvat paremmin,
vanhemmat huonommin. Emine löytää viimein paikkansa, mutta joutuu aloittamaan
elämänsä alusta.
Bekimin kuvaus omasta elämästään on aivan toisen tyyppistä:
nuori mies etsii kumppania eri tavoin ja elää heidän kauttaan. Häntä arvotetaan
maahanmuuttajan taustasta käsin ja muutenkin kirjassa kuvataan suomalaisten
suhtautumista maahanmuuttajiin. Kirjassa liikutaan Suomen ja Kosovon välillä, erilaisten
kulttuurien ja tapojen välillä.
Iso symbolinen merkitys kirjassa on kissoilla ja käärmeillä.
Yöbaarista Bekimin kumppaniksi löytyy inhimillistetty kissa, joka lopulta
hallitsee Bekimin elämää. Kuningasboa, jonka Bekim hankkii lemmikikseen, on
lopulta tuhottava. Lukijaa jää askarruttamaan, mitä kirjailija haluaa kertoa
näillä eläinhahmoilla. Ehkä eläinhahmojen herraksi pääseminen kuvastaa Bekimin
kasvua ja hänen oman elämänsä hallintaa? Itse hän on sanonut näkevänsä ”jotain samaa
siinä valta-asetelmassa, jolla ihminen suhtautuu eläimiin ja
seksuaalisuudeltaan tai kansallisuudeltaan itsestä poikkeaviin ihmisiin.” (HS
7.8.2014)
Kirjaa voi suositella virkistävän erilaisena! Pajtim Statovci voitti kirjallaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon 2014.
Kirjaa voi suositella virkistävän erilaisena! Pajtim Statovci voitti kirjallaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon 2014.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti