Venla Hiidensalo on kirjoittanut oman sukunsa vaiheisiin liittyvän romaanin, jonka tapahtumat alkavat kansalaissodasta. Päähenkilönä kirjassa on Matalena, jonka sairaalassa makaava isoäiti pyytää Matalenaa etsimään oman isänsä Voiton. Voitto on hävinyt kansalaissodan loppuvaiheissa ja hänen tiedetään lähteneen rajan yli Neuvostoliiton puolelle. Sen jälkeen Voiton kohtalo on ollut epäselvä.
Kirja on rakennettu eri henkilöiden takaumia ja Matalenan nykypäivässä liikkuvia jaksoja vuorotellen. Kirjaa on helppo lukea, koska jaksot on selkeästi otsikoitu (kertova henkilö ja vuosiluku). Toisaalta henkilöitä on paljon ja välillä miettii, olisiko osan voinut pudottaa tarinasta pois. Ehkä lähes 500-sivuinen tarina olisi hyötynyt tiivistämisestä.
Kadonneesta Voitosta kertovat jaksot ovat kirjan mielenkiintoisinta antia, vaikka jaksojen täytyykin olla kuvitteellisia. Jaksoissa kerrotaan Voiton vaiheista Neuvostoliitossa vuonna 1918. Kovin tarkkoja tietoja ei varmaankaan ole ollut saatavilla, mutta kirjailija on taitavasti punonut ehkä arkistojen kätköistä löytämiensä tiedonmurusten ja tosiseikkojen päälle uskottavan tarinan siitä, mitä Voitolle olisi voinut tapahtua.
Kirjailija kuvaa myös sitä, miten hankalista asioista on suvussa polvesta polveen vaiettu. Ensin on ollut pakko, kun henki on ehkä ollut siitä kiinni. Myöhemmin siitä on tullut toimintatapa, asioita on tahallaan kaunisteltu ja alettu uskoakin muunnettuun totuuteen.
Mielenkiintoista Suomen historiaa, usean eri sukupolven naisten silmin kuvattuna.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti