Jayne Anne Phillips: Murhenäytelmä

Murhenäytelmä kertooVirginiassa, Yhdysvalloissa, 1930-luvun alussa tapahtuneesta sarjamurhasta ja sitä seuranneesta oikeudenkäynnistä. Aihe on hyytävä ja minua epäilytti tarttua kirjaan: olisiko aihe liian rankka? Miten tehdä tositarinasta elävä ja persoonallinen romaani? Sotkeutuuko kirjassa fakta ja fiktio toisiinsa häiritsevästi?

Phillips on kuitenkin kirjoittanut todella vaikuttavan tarinan. Hän on lisännyt tarinaan päähenkilöiksi toimittaja Emily Thornhillin sekä hänen kollegansa Ericin. Kirjailija kuvaa aluksi murhatun perheen taustan, esittelee perheen 3 lasta ja kertoo, millaisia persoonia he olivat. Kun tapahtumien kuvaajaksi vaihtuu naistoimittaja, hän kertoo eläytyen perheenjäsenten tunteista ja kokemuksista. Lukija saa elävän kuvan siitä, millaisia olivat nämä ihmiset, jotka ajautuivat sattumalta sarjamurhaajan uhreiksi. Kirjailija kuvaa myös sitä, kuinka vaikeaa naistoimittajalle oli tehdä juttua raa’asta rikoksesta. Phillipsin luoma toimittaja halusi kertoa pelkkien faktojen lisäksi myös ihmisistä rikosten taustalla ja uhrien perheistä.

Toimittajakollegat Emily ja Eric ystävystyvät jutun edetessä. Heidän ystävyytensä on lämmintä, huomaavaista ja ymmärtävää. Samanlainen sävy on koko kirjassa, silloin kun ei kerrota murhista ja oikeudenkäynnistä. Ehkä Phillips on halunnut tarkoituksella luoda kaamealle tarinalle vastavoiman? Tämä lämmin tapa kertoa myös murhatusta perheestä ja etenkin perheen tyttärestä Annabelistä tekee kirjan lukemisesta nautinnon. Tällä kertaa lähes 600 sivua loppui liian nopeasti, Keltainen kirjasto ei pettänyt taaskaan!