Nuoren afrikkalaissyntyisen Taiye Selasin esikoisromaani ei ole mikään helppo pala. Kirja vaatii lukijalta jatkuvaa tarkkaavaisuutta, koska kirjailija aloittaa kerronnan milloin mistäkin keskeltä tapahtumia, kesken vuoropuhelun, ajasta ja paikasta välittämättä. Muutaman rivin luettuaan lukija saa taas kiinni siitä, missä nyt mennään.
Kirja alkaa ghanalaisen Kweku Sain kuolemasta. Hän saa sydänkohtauksen ja jää makaamaan paljain jaloin talonsa puutarhaan. Eläessään Kweku Sai on ollut ahkera ja määrätietoinen; nuorena hän on päässyt Yhdysvaltoihin opiskelemaan lääketiedettä ja toiminut arvostettuna kirurgina. Työura katkeaa, kun sairaalaa rahoittava tärkeä mies kuolee Sain leikkauspöydälle. Kyseessä ei ole lääkärin virhe, mutta joka tapauksessa Sai joutuu jättämään työnsä. Häpeä on niin syvä, että Sai päättää jättää myös perheensä ja palaa kotimaahansa Ghanaan.
Sain kuoleman jälkeen hänen entinen vaimonsa ja neljä aikuista lastaan tulevat hautajaisiin. Perhe on hajaantunut, eikä jälleennäkeminen ole mikään iloinen tapahtuma. Monenlaisia traumoja purkautuu menneisyydestä.
Kirja oli mielenkiintoinen mutta vaativa lukukokemus siirtolaisperheen elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti