Joel Haahtela on kirjoittanut pienen, intensiivisen romaanin, joka sai alkunsa Kotkan vierailusta ja Raija Siekkisestä. Haahtela on aina ihaillut Siekkistä kirjailijana, mutta kiinnostui hänestä vasta muutama vuosi Siekkisen kuoleman jälkeen. Romaanissa päähenkilö jäljittää Suomeen tullutta ranskalaismiestä, jonka oletetaan lähteneen tavoittamaan Siekkistä. Päähenkilö etsii tietoja Siekkisestä, matkustaa Kotkaan kävelemään Siekkisen jalanjälkiä ja yrittää päästä kirjailijan pään sisään.
Kirjaa lukiessa on vaikea tietää, mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Tekstissä kuuluu Haahtelan ihailu Siekkistä kohtaan kirjailijana. Vaikka Haahtela esittääkin Siekkisen elämästä kaikenlaisia arvailuja, minusta sanat asetetaan kauniisti ja asiat jätetään avoimiksi niin, että kirjaa voi lukea loukkaantumatta. Kirjassa matkustetaan ja liikutaan paljon, mutta enemmän merkitystä on sillä, mitä päähenkilön pään sisällä liikkuu.
Haahtela kirjoittaa kaunista, pohdiskelevaa ja harkittua kieltä, ja tämän kielen ja kauniiden lauseiden takia kirja kannattaa lukea.
”…tunsin kuinka kirjoittaessani elämä kutistui ympäriltäni, katosi työhuoneen hämärään, iltoihin ja öihin, joiden suojassa tarinat kasvoivat.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti