Britannian arvostetuimpiin nykykirjailijoihin kuuluvan Ian McEwanin uusin kirja on kuvaus nykyihmisen itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta. Nobel-palkittu fyysikko Michael Beard on palkinnon saatuaan jäänyt lepäämään laakereilleen ja toimii työtehtävissään lähinnä kuuluisan nimensä ansiosta. Tiedettä ja työtä enemmän Beard on kiinnostunut naisista, ruoasta ja omasta itsestään.
Beardin elämä muuttuu, kun hän saa tietää vaimonsa pettävän häntä ensin huoltomiehen ja sitten Beardin alaisen kanssa. Sattuman oikusta vaimon rakastajatar kuolee, eikä Beard tunne tekevänsä väärin lavastaessaan edellisen rakastajan murhaajaksi.
Beard on vastuuntunnoton niin työtä kuin omaa terveyttään koskevissa asioissa. Hän siirtää epämiellyttäviä asioita pois silmistään. Samalla tavalla tuntuu ihmiskunta toimivan kirjan taustatekijänä toimivan ilmastonmuutoksen edessä. Vastuunkantajia on vaikea löytää.
Kirjaa on kritiikeissä kehuttu McEwanin hauskimmaksi teokseksi ja ironian mestarinäytteeksi, mutta minulle se oli pienoinen pettymys. Olihan kirjassa hauskojakin kohtia, mutta lukeminen oli aika pitkäveteistä, etenkin pitkät fysiikkaa käsittelevät osuudet olivat pitkästyttäviä. Voi olla että jään yksin näiden mielipiteideni kanssa. Vasta itse lukemalla voi tietää, pitääkö kirjasta!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti