Fekete Anna (kyllä, juuri näin Anna itse haluaa nimensä
sanoa: unkarilaiseen tapaan sukunimi ensin) on uusi naispoliisihahmo
suomalaiseen rikoskirjallisuuteen. Kirjan alussa Anna aloittaa uudessa virassa
pohjoissuomalaisen kaupungin poliisin väkivaltayksikössä. Paluu
vanhaan kotikaupunkiin on ollut Annalle suuri päätös; vanhassa tutussa
ympäristössä monet muistot nuoruudesta nousevat esiin. Anna on muuttanut
perheensä kanssa Suomeen jo lapsena. Lähtöisin hän on Serbian
unkarilaisalueelta, josta perhe pakeni Jugoslavian hajoamissotien aikaisia
etnisiä vainoja. Myös Annan veli asuu Suomessa, mutta hän ei ole oppinut kieltä
tai kotoutunut maahan yhtä hyvin kuin Anna.
Rikostapahtumat alkavat, kun hiljaiselta lenkkipolulta
löydetään haulikolla tapettu nainen. Pian toinenkin lenkkeilijä ammutaan ja
kaupungissa pelätään sarjamurhaajaa. Lenkkeilijäsurmien rinnalla kulkee nuoren
kurditytön tapaus. Tyttö on ilmoittanut poliisille pelkäävänsä henkensä olevan
uhattuna vanhempien kunniaväkivallan takia, mutta myöhemmin hän peruu
ilmoituksensa. Anna ei kuitenkaan voi jättää tapausta ilman huomiota.
Työparina Annalla on rasistinen keski-ikäinen Esko. Yksi
jännite kirjaan syntyy siitä, kuinka nämä kaksi onnistuvat toimimaan yhdessä.
Mielenkiintoisinta kirjassa on Annan ristiriitainen
persoona. Hän on urheilullinen nainen, joka kamppailee tupakoinnin lopettamisen
kanssa. Hän on suomalaisen armeijan käynyt suomalainen poliisi, joka kuitenkin
ajattelee kaukaista synnyinpaikkaan kotinaan. Hän on menestyvä kaunotar, joka
kärsii kaamosmasennuksesta ja unettomuudesta.
Kirja oli mielenkiintoinen, sujuvasti kirjoitettu tuttavuus.
Rikostapauskin jaksoi kiinnostaa, vaikka ratkaisu tuntui jokseenkin valjulta.
Kirjasta käy ilmi, että tulemme tapaamaan Annan jatkossakin. Hyvä niin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti