Sirpa Kähkönen on palannut taas Kuopioon, tuttujen ihmisten pariin. Tapahtumat on nyt sijoitettu 1960-luvulle ja päähenkilöinä ovat teini-ikäiset Irene, Jaakko ja Leo. Jokainen on vähän hukassa omassa elämässään, pahiten reppana Leo. Irenellä on vaikeuksia kotonaan väkivaltaisen äitinsä kanssa ja Jaakko yrittää pitää parhaansa mukaan kavereistaan huolta.
Nuorten puuhien lisäksi seurataan Paratiisililja-kukkakaupan tapahtumia ja joudutaan sitä kautta pitkälle matkalle menneisyyteen, vallankumousajan Pietariin ja 1920-luvun Terijoelle. Kukkakaupan perustaja, Santeri Juurinen, on saanut oppinsa tsaarin ajan Pietarissa. Onkin kiehtovaa lukea kuvauksia isoista kukkaviljelmistä, joista hoviin ja palatseihin toimitettiin jatkuvasti isoja kukkalähetyksiä. Myös kuvaus vallankumouksen jälkeisestä autioituneesta Terijoesta on kiinnostava.
Kähkösen tyyli on tuttu. Jälleen hän kertoo ihmisistä lämpimästi ja myötätuntoisesti heitä tarkkaillen. Vaikka kirjan sävy onkin melankolinen, se ei kuitenkaan ole raskas lukea; tekstin lomaan mahtuu pieniä huumorin pilkahduksiakin. Taattua Kähköstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti