Kanssasi aina lupaa takakansitekstin perusteella paljon: ”Suuri rakkaustarina vie Kroatian pinjantuoksuisilta rannoilta Pariisin taiteilijapiireihin, hurmiosta epätoivon alhoon – ja takaisin.” Suurta rakkautta, hurmiota ja epätoivoa kirjassa toden totta on, mutta jollakin tavalla kirja jätti minut kylmäksi. Odotin ehkä enemmän taustatekijöiltä, Pariisin ja Kroatian rannikkokaupungin kuvaukselta. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pitkälle aikavälille Jugoslaviasta itsenäisyystaistelujen kautta itsenäisen Kroatian aikaan asti. Miljööt ja taustat jäävät kuitenkin aika vähälle huomiolle.
Kirjan rakkaustarina alkaa, kun päähenkilöt Dora ja Luka tapaavat toisensa päiväkodissa. He ovat kuin tehdyt toisilleen ja heistä tuleekin heti erottamattomat. Yhdessä he katselevat pilviä, käyvät veneilemässä ja nauttivat lapsuuden huolettomista päivistä. Luka harrastaa maalaamista, Dora tuntee vetoa teatteriin.
Kaikki muuttuu, kun Doran perhe muuttaa isän töiden vuoksi Pariisiin. Dora ja Luka joutuvat eroon toisistaan, eivätkä tapaa toisiaan ennen aikuisikää. Heidän välilleen kehkeytyy kiihkeä rakkaussuhde, vaikka molemmat ovat jo tahollaan muussa suhteessa. Tämän jälkeen kirjassa seuraa eroja, yhteen paluuta ja taas eroa – aina pateettisuuteen saakka.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti