Finlandia-voittaja Kjell Westö ei petä nytkään eikä päästä lukijaa vähällä. Järkälemäinen romaani Älä käy yöhön yksin jatkaa Westön Helsinki-teemaa, joka alkoi romaanissa Leijat Helsingin yllä ja jatkui kirjoissa Isän nimeen ja Missä kuljimme kerran. Uusimman romaanin aikajänne ulottuu sotavuosista tähän päivään, kirjan henkilöinä on viiden sukupolven ihmisiä, Helsinkiä kuvataan sekä kantakaupungin että kuvitellun Männistön esikaupungin kautta. Kirjassa liikutaan myös Tukholmassa ja Gotlannissa. Westö kertoo suomenruotsalaisista työläisistä sekä paremmista perheistä, vasemmistolaisesta ja oikeistolaisesta politiikasta sekä yhteiskunnan muuttumisesta, Kekkosen ajasta, EU-Suomesta... Kirjassa kulkee mukana populäärimusiikki - ulkolaiset huippumuusikot omilla nimillään, mutta suomalaiset keksittyinä hahmoina. Jotakin tuttua näissä keksityissäkin kuitenkin on...Westö on tehnyt valtavasti taustatyötä ja se näkyy kirjassa.
Kuuteensataan sivuun mahtuu hirveästi asiaa. Kuitenkin juonen kuljetus ja päähenkilöt ovat tarkkaan harkittuja. Kirjaa kantaa 3 päähenkilöä, 3 nuorta, jotka kirjan alkupuolella perustavat lauluyhtyeen ja levyttävät kappaleen nimeltä Älä käy yöhön yksin. Näiden kolmen päähenkilön elämää seurataan tiiviisti kirjan alkupuolella ulkopuolisen kertojan silmin. Kirjan puolivälissä kertojaksi vaihtuu Frank Loman, toimittaja, jonka yhteys romaanin alkuosan henkilöihin rakennetaan vähitellen. Ja vasta aivan kirjan lopussa paljastuu viimeinen, ratkaiseva yhteys, jolla sidotaan alku ja loppu yhteen.
Onneksi Finlandia-palkinto ei sotkenut Westön elämää pahasti ja hän pystyi jatkamaan kirjoittamista entiseen tapaansa. Älä käy yöhön yksin on suuren luokan eeppinen kertomus, joka ei päästä vähällä, mutta myös palkitsee lukijansa. Kirjan henkilöt ja helsinkiläiset maisemat jäävät lukijan mieleen elämään omaa elämäänsä pitkäksi aikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti