Villa Vietin linnut on toimittaja Kirsi Alanivan esikoisteos. Kirjasta huomaa heti, että kirjoittaja on ammattilainen, mutta jotenkin tämä kirja ei minua sytyttänyt.
Villa Vietin linnut kuvaa naisia sukupolvien ketjussa vuosisadan alusta näihin päiviin. Tapahtumat sijoittuvat vanhaan, rappeutuvaan kartanoon, jonka seiniä koristavat keksityt esi-isät. Naisia ja kohtaloita on kuitenkin pieneen kirjaan ahdettu niin paljon, että nimet ja vuosikymmenet menevät iloisesti sekaisin. Kuka oli kenenkin äiti ja kuka kenenkin aikalainen?
Kirjan tunnelma on mielenkiintoisen tummanpuhuva ja kieli on kaunista, välillä kielikuvat tosin särähtävät minun korvaani. Kirja olisi kaivannut vielä hiontaa ja selkiyttämistä, lukija ärsyyntyy, kun putoaa kärryiltä kerta toisensa jälkeen. Vähän turhan taiteellista minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti