Kirja sijoittuu Seilin saarelle ja siellä naisten mielisairaalaan eli hospitaaliin. Tapahtumat alkavat vuodesta 1891 ja päättyvät epilogiin 1997. Päähenkilöinä ovat lapsensa hukuttanut Kristina, 1930-luvulla saarelle joutuva Elli sekä saarella vuosikymmeniä hoitajana toimiva Sigrid.
Naisten arkista, päivästä toiseen samanlaisena jatkuvaa elämää hospitaalissa ja saarella seurataan tarkkaan. Holmströn kuvaa myös mielisairaiden karuja ja epäinhimillisiä hoitomenetelmiä, kuten eristystä, leikkauksia, tahdon nujertamista eri keinoin jne.
Jos nainen ei ole sairaalaan tullessaan ollut mieleltään sairas, viimeistään sairaalassa hän sairastuu. Saarelle tullaankin koko loppuelämäksi, sieltä ei ole tapana lähteä pois. Vaikka lähtö olisi muutoin mahdollista, naisilla ei ole paikkaa, mihin palata. Ja vuosien tai vuosikymmenten laitostuminen ei auta selviytymään yksin mantereella.
Luin muutama vuosi sitten Katja Kallion Yön kantajan, joka sijoittuu myös Seilin saarelle. Pidin näistä molemmista kirjoista ja onneksi ne olivatkin aivan erilaiset tyyliltään. Voin suositella lämpimästi molempia, mutta ei niitä ehkä kannata ihan peräkkäin lukea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti