Ruotsalaisen Anne Swärdin läpimurtoteos ja ensimmäinen suomennettu teos Viimeiseen hengenvetoon on nuoren tytön rosoinen kasvutarina. Kirjan kieli on kaunista ja vaikka se on maalailevaa, onnistuu Swärd hienosti tiivistämään kirjan sanomaa hiottuihin lauseisiin, jotka paikoitellen muistuttavat jopa aforismeja.
Lo syntyy kuumana kesänä keskelle isän ja äidin suurperheiden muodostamaa yhteisöä. Pohjoisesta työn perässä Skooneen muuttanutta joukkoa pidetään paikkakunnalla vähän omituisina. Kun Lo on seitsenvuotias, hän tutustuu kaoottisissa maastopalon sammutustöissä itseään useita vuosia vanhempaan Lukakseen. Myös Lukas on muualta tullut; hän elää yhdessä unkarilaisen isänsä kanssa. Tuli yhdistää Lon ja Lukaksen erottamattomaan ja omituiseen suhteeseen. Lo ja Lukas viettävät kaiken aikansa yhdessä, jopa niin tiiviisti, että Lon sukulaiset epäilevät Lukaksen käyttävän Lota hyväkseen.
Lo lähtee kotikylästään ja päätyy kiertelemään ympäri Eurooppaa. Hän on valmis hyppäämään sängystä sänkyyn etsiessään läheisyyttä, jollaista saattoi kokea vain Lukaksen kanssa. Kirjan kerronta hyppelee ajassa ja paikassa Lon lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden maisemissa. Tapahtumat ja niiden syy-seuraus-suhteet selviävät lukijalle pikku hiljaa kirjan edetessä. Tunnelmaltaan kirja on tiivis ja miljööltään omaperäinen. Ainakaan minun mielessäni kirjan tapahtumat olisivat voineet sijoittua melkein mihin vain, eivät mitenkään leimallisesti 1970-luvun Ruotsiin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kiitoksia blogista, jossa onnistutte aina esittelemään minua kiinnostavia kirjoja!
Koska asun toisella puolen Suomea, törmäsin blogiinne sattumalta. Nyt olen säännöllinen lukija vaikkakin ensikertalainen kommentoijana.
Kiva kuulla, että olet löytänyt tätä kautta mielenkiintoista luettavaa! Tässä nähdään Internet-ajan hyödyt - lukuvinkkejä saa vaikka maan toiselta reunalta.
Tervetuloa myös kommentoimaan kirjoituksia!
Lähetä kommentti