Cecilia Samartinin kirja vie mukanaan Kuuban kuuman auringon alle, leppeiden merituulien ja polttavan, valkoisen hiekan saarelle. Kirja alkaa onnellisista lapsuuskuvauksista, kun taivaalla ei vielä ole tummia pilviä. Kirjan sävy muuttuu pikkuhiljaa, kun vallankumous etenee ja rikas ylhäisö joutuu pakenemaan maasta.
Samartin kertoo koskettavasti kahden serkuksen tarinan. Nora pakenee maasta perheensä kanssa ja aloittaa uuden elämän Yhdysvalloissa. Alicia taas jää Kuubaan, ja hänen elämästään muodostuu kovin erilainen. Molemmat kokevat rakkautta ja suruja, ja kirjassa kuvataan myös kuvottavaa arkitodellisuutta Kuubassa vallankumouksen jälkeen. Jälleen kerran vallankumous syö omat lapsensa.
Äkkipikaisen ja hurjan, vaalean kaunottaren Alician ja harkitsevaisemman, tumman serkkutytön Noran välinen ystävyys kantaa koko kirjan ajan. Tytöt ovat erilaisia, mutta täydentävät toisiaan. Molemmat ikävöivät toisiaan, ja pystyvät myös jakamaan taakkoja toistensa kanssa. Suosittelen luettavaksi, kiinnostus Kuuban historiaan ja tapahtumiin heräsi saman tien.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti