Enni Mustonen: Paimentyttö

Paimentyttö avaa Enni Mustosen eli Kirsti Mannisen uuden sarjan "Syrjästäkatsojan tarinoita". Paimentyttö kertoo päähenkilö Idan lapsuuden tarinan. Ida on muuttanut äitinsä kanssa Pohjanmaalta ruotsinkieliseen ympäristöön, ja jää pian kirjan alussa täysorvoksi. Tarina kuvaa kiinnostavasti orpotytön asemaa ja mahdollisuuksia 1800-luvun Suomessa. Kovasti pidin myös muusta ajankuvasta, ja Topeliuksen perhe on tietysti kiinnostava. Lisääkin olisi voinut kertoa Topeliuksen perheestä, nyt ainakin minulla menivät vähän tyttäret ja tädit ja palvelijatkin välillä sekaisin.

Se mistä en kirjassa pitänyt, on liiallinen ruotsin viljely. Enni Mustosen kirjoissa on totuttu näkemään aina tyylikeinona myös vieraita kieliä, mutta tässä mennään jo kyllä aivan överiksi. Kirjassa on varmaan satoja ruotsinkielisiä repliikkejä. Ruotsia ymmärtävälle lukeminen on rasittavaa, kun kaikki toistetaan seuraavassa lauseessa hiukan omin sanoin suomeksi. Ja ruotsia hiukan huonommin osaava taas menettää monet pikkuvivahteet. En pidä onnistuneena ratkaisuna lukijan kannalta.

Kirsti Mustosen tyyli näyttää muuttuvan iän myötä hyvin samaan tapaan kuin Kaari Utrionkin. Molempien tekstiin on tullut lisää ilmavuutta, mutta myös töksähtelevää sävyä ja liiankin paljon lukijan omaan hokseliaisuuteen luottamista. Tavallaan tykkään enemmän, kun asiat kerrotaan lukijalle loppuun saakka, sehän se on tarinan kertojan tehtävä.