Sanna Suutari: Maailman lyhyin matka

Maailman lyhyin matka on todella mielenkiintoinen kirja. Sanna kertoo kirjassa omasta etsinnästään ja heräämisestään, itseyden kadottamisesta. Normaalipäivätajunnasta katsoen (tai unesta, niin kuin Sanna sitä kuvaa)  Sannalla on jokin mielenterveyden häiriötila, jossa hän kadottaa itsensä kokonaan, ja lopulta seuraa vierestä ”kuorensa” liikkeitä maailmassa. Kuitenkaan kyseessä ei ehkä olekaan mikään häiriö, päinvastoin Sanna ja jotkut muut edelläkävijät ovat jo heränneet unestaan, ja me muut vielä tarvomme oman itsemme liekanarussa ja kehittelemme draamaa arkipäivään.

Kirja herättää runsaasti ajatuksia. Mikä on tämän elämäksi kutsutun harhatusoperaation tarkoitus Rakkauden näkökulmasta? Vai leikimmekö vain piiloleikkejä itsemme kanssa? Onko hyväksi herätä ja samalla kadottaa ”itsensä”, vai onko maailman tarkoituskin huvittaa meitä näyttämöleikeillä? Sanna yrittää vastata moniin kysymyksiin, mutta paljon paljon jää avoimeksikin. Ehkäpä ymmärrämme kaikki sitten, kun kaikki valaistuvat.

Kirjassa kuvataan Sannan matkoja maailmalla ja lopullista heräämisprosessia Australiassa. Kirjan voi lukea mielensä mukaan satuna, hassahtaneen ihmisen kertomuksena, tai totuudellisena kuvauksena valaistumisesta. Sanna ei varmaankaan piittaa miten ihmiset kirjaa lukevat, sillä ”Sannaa ei enää ole”, on vain loputon Rakkaus.