Lukija aamujunassa on surrealistinen, aikuisten saduksikin kuvattu romaani, johon sisältyy useitakin tarinoita ja tarinanpätkiä erikoisista ihmiskohtaloista muuttuvassa maailmassa.
Romaani kertoo työkseen kirjoja tuhoavasta Guylainistä, joka rakastaa kirjoja. Työpäivät ovat suorastaan helvetillisiä: Matkalla töihin Guylain rauhoittaa itseään lukemalla junassa ääneen makulointikoneesta pelastamiaan tekstiarkkeja. Työpaikasta ja työpäivien kuvauksesta tulee mieleen kirjojen teurastamo. Kirjojen tuhoaminen riittäisi varmasti aikaansaamaan inhottavan olon, mutta tilannetta pahentaa vielä kovaa komentoa ja valvontaa ylläpitävä pomo sekä ärsyttävä työkaveri. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Yvon on Guylainin ystävä ja kollega, joka latelee klassikkoteoksia ulkomuistista kuin stereotyyppinen ranskalaisälykkö.
Muutoin miehen päiviin kuuluu lemmikkikultakala sekä entinen kollega Giuseppe, joka on menettänyt jalkansa työpaikan makulointilaitteeseen. Giuseppen halu elää ja pysyä kuivilla alkoholista pysyy yllä tavoitteessa hankkia menetetyt jalat pikkuhiljaa takaisin. Guylain auttaa ystäväänsä tässä tavoitteessa omalla tavallaan.
Eräänä päivänä Guylain löytää junasta muistitikun, jolta löytyy kiinnostavia tekstejä. Tekstit kertovat yleisen käymälän siisteydestä vastaavan “vessantädin” työstä ja muusta elämästä ja ne on kirjoittanut Julie-niminen henkilö, muuta ei selviä. Guylain viehättyy teksteistä (kuten myös Guylainin kuulijat) ja Giuseppen avulla hän alkaa selvittää, miten voisi löytää tekstien kirjoittajan.
Kirjassa kuvataan ystävyyssuhteita, joissa näkyy avoin, kunnioittava ja auttava suhtautuminen toiseen ihmiseen. Vastapainoksi on myös henkilöitä, joita päähenkilömme ei kunnioita, mikä on myös kuvattu suorasukaisesti. Vessantädin päiväkirjamerkinnät kertovat peittelemättä ja kaunistelematta tässä työssä kohdatuista tilanteista ja ihmisistä. Vaikka muuta voisi kuvitella, vessantäti kohtaa työssään karujen asioiden ohella myös kauneutta.
Kirjan alkupuolella en oikein saanut ideasta kiinni, ja välillä tarina tuntui jopa jotenkin teennäiseltä. Puolenvälin tienoilla pääsin kuitenkin vauhtiin. Kirjassa käsiteltiin kivasti muutosta, joka Guylainin elämässä toteutui. Tekstin voi varmaan tulkita niinkin, että työasiat kuvattiin aluksi ja myöhemmin keskityttiin muihin teemoihin, mutta koin asian sen sijaan niin, että päähenkilön elämässä ei ollut tarinan alussa paljon muuta kuin (helvetillinen) työ, mutta pikkuhiljaa tilanne muuttui.
Lukija aamujunassa käsittelee kirjallisuutta ja kirja-alan yhteiskunnallista tilannetta, suhtautumista uusiin asioihin ja eri rooleissa toimiviin ihmisiin. Sisältyipä tarinaan romantiikkaakin. Ranskalaisuus paistoi tekstistä hyvällä tavalla ja tarinaa oli mukava lukea.
Romaani kertoo työkseen kirjoja tuhoavasta Guylainistä, joka rakastaa kirjoja. Työpäivät ovat suorastaan helvetillisiä: Matkalla töihin Guylain rauhoittaa itseään lukemalla junassa ääneen makulointikoneesta pelastamiaan tekstiarkkeja. Työpaikasta ja työpäivien kuvauksesta tulee mieleen kirjojen teurastamo. Kirjojen tuhoaminen riittäisi varmasti aikaansaamaan inhottavan olon, mutta tilannetta pahentaa vielä kovaa komentoa ja valvontaa ylläpitävä pomo sekä ärsyttävä työkaveri. Ei niin paljon pahaa, ettei jotain hyvääkin: Yvon on Guylainin ystävä ja kollega, joka latelee klassikkoteoksia ulkomuistista kuin stereotyyppinen ranskalaisälykkö.
Muutoin miehen päiviin kuuluu lemmikkikultakala sekä entinen kollega Giuseppe, joka on menettänyt jalkansa työpaikan makulointilaitteeseen. Giuseppen halu elää ja pysyä kuivilla alkoholista pysyy yllä tavoitteessa hankkia menetetyt jalat pikkuhiljaa takaisin. Guylain auttaa ystäväänsä tässä tavoitteessa omalla tavallaan.
Eräänä päivänä Guylain löytää junasta muistitikun, jolta löytyy kiinnostavia tekstejä. Tekstit kertovat yleisen käymälän siisteydestä vastaavan “vessantädin” työstä ja muusta elämästä ja ne on kirjoittanut Julie-niminen henkilö, muuta ei selviä. Guylain viehättyy teksteistä (kuten myös Guylainin kuulijat) ja Giuseppen avulla hän alkaa selvittää, miten voisi löytää tekstien kirjoittajan.
Kirjassa kuvataan ystävyyssuhteita, joissa näkyy avoin, kunnioittava ja auttava suhtautuminen toiseen ihmiseen. Vastapainoksi on myös henkilöitä, joita päähenkilömme ei kunnioita, mikä on myös kuvattu suorasukaisesti. Vessantädin päiväkirjamerkinnät kertovat peittelemättä ja kaunistelematta tässä työssä kohdatuista tilanteista ja ihmisistä. Vaikka muuta voisi kuvitella, vessantäti kohtaa työssään karujen asioiden ohella myös kauneutta.
Kirjan alkupuolella en oikein saanut ideasta kiinni, ja välillä tarina tuntui jopa jotenkin teennäiseltä. Puolenvälin tienoilla pääsin kuitenkin vauhtiin. Kirjassa käsiteltiin kivasti muutosta, joka Guylainin elämässä toteutui. Tekstin voi varmaan tulkita niinkin, että työasiat kuvattiin aluksi ja myöhemmin keskityttiin muihin teemoihin, mutta koin asian sen sijaan niin, että päähenkilön elämässä ei ollut tarinan alussa paljon muuta kuin (helvetillinen) työ, mutta pikkuhiljaa tilanne muuttui.
Lukija aamujunassa käsittelee kirjallisuutta ja kirja-alan yhteiskunnallista tilannetta, suhtautumista uusiin asioihin ja eri rooleissa toimiviin ihmisiin. Sisältyipä tarinaan romantiikkaakin. Ranskalaisuus paistoi tekstistä hyvällä tavalla ja tarinaa oli mukava lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti