Kirjan tapahtumat alkavat Tornionjokilaaksosta, jossa Aleksandra ja Sakari syntyvät naapuriperheisiin ja kasvavat "toistensa peukaloita imien". Aleksandra ja Sakari ovat lapsesta saakka kiinteä parivaljakko, mutta nuorena Sakarin alkuperään liittyvä salaisuus tulee heidän välilleen. Aleksandra lähtee Helsinkiin kesätöihin siivoojaksi luonnontieteelliseen museoon ja näkee siellä sattumalta, miten eläimiä täytetään museon kokoelmiin. Kirjailija kuvaa hienosti tätä työtä ja sen eri vaiheita. Aleksandra pääsee museoon opiskelemaan konservaattoriksi ja työstä tulee hänelle elämänura.
Tarinassa kerrotaan kolmen sukupolven elämää pohjoisessa, Helsingissä ja pitkin maailman meriä. Aleksandra saa yksinään pojan, Santerin. Myös Sakari saa Anders-pojan. Santeri ja Anders viettävät kesälomiaan yhdessä pohjoisessa ja tapaavat Helsingissä, kun Anders käy Aleksandran luona. Aleksandran ja hänen kasvavan poikansa suhdetta kuvataan tarkasti: Santeri on erilainen ja erikoinen lapsi. Vai tuntuuko omat lapset erityisiltä kaikista äideistä?
Kirjassa kuvataan mielenkiintoisesti useita ammatteja: pohjoisessa Alfred ja Sakari työskentelevät Kiirunan kaivoksissa, Andersista tulee merimies, Santerista tähtitieteilijä, Aleksandra on eläinten konservoija. Ammattikuvauksissa on tarkkoja yksityiskohtia ja kerrotaan esimerkiksi, miltä kaivoksessa tuntuu olla syvällä maan sisällä. Tai toisaalta syvällä laivan uumenissa.
Tarina ja henkilöt imaisee mukaansa. Tapahtumista en viitsi kovin paljon kertoa, haluan säästää yllätykset ja elämykset lukijalle! Uskomattomalla tavalla Henni Kitti on punonut juoneen kaikenlaista ihmeellistä, fantastista ja yllättävää kuitenkin niin, että se tarinassa tuntuu täysin luonnolliselta ja johdonmukaiselta. Mukavan lisävärin kirjaan tuo siinä käytetty pohjoisen murre. Ihanaa, kun voi vielä yllättyä positiivisesti avatessaan kirjan, jolta ei ole osannut odottaa mitään!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti