Maikki Harjanteen kirjan takakannessa teos
kuvataan aikuisten saduksi. Kertomus alkaa Riesan syntymästä ja etenee sinne
minne tuuli Riesaa milloinkin kuljettaa. Riesa leijuu tilanteesta toiseen,
tarkkailee ympäristöään ummikkona, mutta onnistuu kuitenkin aina luovimaan
tilanteen mukaan, oppii lukemaan, oppii ulvomaan ja olemaan ulvomatta, kohtaa
uusia tunteita ja oppii jopa pärjäämään kiintymyksen tunteen kanssa.
Riesan rinnalla kulkee kana, luotettava ja
hallittava ystävä, joka munii uskollisesti munan joka aamu. Lyhyempiä aikoja
seurana ovat mm. Teurastaja, tiedenainen sekä hoivaavat Alma ja Usko, joiden
ansiosta Riesan kiemuraiset jalat korjataan. Matka jatkuu Pääkaupunkiin, missä
tyttö päätyy omatoimisten opintojen kautta kohtaamaan Jalin, joka huomaa Riesan
piilevän viisauden ja rohkeuden. Tiet kuitenkin erkanevat, Riesan täytyy palata
omaan kyläänsä. Tarinan kaari kulkee Riesan syntymästä uuteen alkuun. Pieneen
kirjaan mahtuu kauniita ja karumpia vaiheita, omaan mieleeni jäi päällimmäisenä
kauniin outo tunnelma.
Riesa on nomadi ja kameleontti, mutta silti
oma itsensä. Ympärillä olevat ihmiset ja eläimet ovat kukin omanlaisiaan.
Tarinan muut henkilöt ovat vaihtelevan epäluuloisia toisiaan ja asioita
kohtaan, mutta Riesa suhtautuu kaikkeen avoimesti. Riesa ei ehkä voisikaan
suhtautua vieraaseen kielteisesti, kun joka ikinen asia on hänelle ennestään
tuntematon. Uuden edessä hän on aina utelias, eikä edes pelokas. Riesa itse on
outo, ulkopuolinen, kummajainen. Välillä lukiessa miettiikin, mikä ja kuka tämä
Riesa on, mutta ennen kuin vastausta löytyy, Riesa on jo uudessa tilanteessa ja
muuttunut itsekin.
Satu panee pohtimaan sitä, miten suhtaudumme
uusiin asioihin, tilanteisiin ja toisiin ihmisiin tai eläimiin. Riesa hallitsee
näkemisen, mutta vasta opettelee sitä miten tulla nähdyksi. Sadun maailmassa arkiset asiat ovat
ihmeellisiä, vaikka samalla kuvaus on yksinkertaista ja tavallaan karuakin.
Tunnelma ja tahti on sadulle sopivaa ja jotenkin perinteistä.
Maikki Harjanteen aikuisten satu on erilainen
ja avartava pieni lukukokemus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti