Yöperhosen tapahtumat sijoittuvat 1930 - 1950 -lukujen Neuvostoliittoon, välillä liikutaan myös nykyajassa. Kirjan päähenkilö, Irga Malinen, valkokenraalin tytär Pohjois-Suomesta, loikkaa rajan yli miehen perässä. Elämä Neuvostoliitossa ei olekaan niin auvoista kuin Irga on kuvitellut, miestäkään ei löydy ja Irga odottaa lasta. 1930-luvulla Stalin ryhtyy siirtämään kansan- ja muita vallankumouksen vihollisia leireille. Sinne joutuvat myös Suomesta tai muualta Neuvostoliittoon loikanneet. Irga ja marilainen Elena joutuvat Vorkutaan leirille, jossa työskenneltiin kaivoksissa. Vorkutassa leiriläiset joutuivat elämään - ja monesti kuolemaan - epäinhimillisissä oloissa Stalinin kuolemaan ja suojasäähän saakka.
Katja Ketun kieli ja kirjoitustyyli on yhtä ronskia kuin Kätilöstä muistan. Asiat puhutaan niiden oikeilla nimillä tai vielä räävittömämmin. Seksuaalisuus ja ruumiillisuus kuvataan kaunistelematta. Kettu käyttää paljon murresanoja, lainailee sanoja marin kielestä tai venäjästä ja keksii varmaan paljon omiakin sanoja. Vorkutan leirin tapahtumat, Elenan ja Irgan pärjääminen siellä, ovat kirjassa pääosassa. Toisena juonena kulkee Marin pienessä kylässä 2000-luvulla tapahtuva tarina, joka liittyy kronologisesti Irgaan. Yhtenä lisämausteena on vielä juonikuvio, jonka mukaan Volodja-presidenttikin liittyisi jotenkin Irgaan...
Kirjan lopussa on pitkä lähdeluettelo; Kettu on perehtynyt tarkasti loikkarien, marien, ylipäätään suomalaissyntyisten kohtaloihin Neuvostoliitossa. Tämä ei mitenkään häiritse eikä vaikuta lukukokemukseen, mutta lopussa lähteet tekevät vaikutuksen: kaikki tuo kauheus on oikeasti ollut totta. Ja on edelleen jossain päin maailmaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti