Luin aiemmin suomennetun Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta ja pidin siitä kovasti. Kotiinpaluu on Jonesin esikoisromaani, mutta se suomennettiin vasta nyt. Hieno, mutta surullinen lukukokemus!
Kotiinpaluu on kirja perheistä, joissa ihmiset eivät osaa ilmaista tunteitaan ja elää toistensa kanssa. Päähenkilö Lewis on 10-vuotias, kun hänen äitinsä kuolee. Lewisin isä ei osaa käsitellä tilannetta millään tavalla, ja Lewis jää surunsa kanssa ihan yksin. Jo 5 kuukauden kuluttua äidin kuolemasta isä tuo kotiin uuden nuoren vaimonsa, josta ei ole Lewisille mitään tukea. Lewisin tunteet ja käsittelemättömät asiat patoutuvat ja 17-vuotiaana hän tekee jotakin, josta joutuu kahdeksi vuodeksi vankilaan.
Kirja alkaa siitä, kun Lewis pääsee vankilasta. Aiempia tapahtumia käydään takautumina läpi. Lewisin perhe asuu pienessä kylässä Lontoon ulkopuolella, maalla. Jones kuvaa kylän valtarakenteita ja tyhjänpäiväisiä seurapiiritapahtumia, joita Lewisin äiti aikoinaan inhosi, mutta suhtautui niihin kuitenkin huumorilla. Lewis on yksinäinen lasten joukossa, mutta aina reilu kaikkia kohtaan. Ainoa ymmärtäjä on muutamaa vuotta nuorempi Kit, joka pyörii porukan perässä väkisin ja jota pienimpänä aina vähän kiusataan.
Lewisin palattua vankilasta lukija miettii, eikö hän olisi voinut mennä jonnekin muualle? Tapahtumat tuntuvat etenevän vääjäämättä tosi huonoon suuntaan. Onneksi poispääsymahdollisuuden tarjoaa kutsu palvelukseen, mutta ehtiikö Lewis sinne ennenkuin tapahtumat etenevät liian pitkälle? Lukijan - ja Lewisin - palkitsee lopussa lupaus uudesta mahdollisuudesta, jonka paljastan teille, koska kirjan tapahtumia on siten helpompi kestää. Kiitos myös lopussa tohtori Straechenille! :-)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti