Nathan Hill: Nix

Kirjan kannessa lukee: "Nathan Hill on huikeuden mestari." - John Irving. "Yksi vuosisadan parhaista kirjoista!", lukee takakannessa. Tartuinkin tähän 716-sivuiseen opukseen suurin odotuksin. Teos on lisäksi amerikkalaisen tekijänsä Nathan Hillin esikoisromaani.

Kirjan tapahtumat ajoittuvat vuosiin 1988-2011. Päähenkilö ja kirjan kertoja on Samuel, joka on 10-vuotias, kun hänen äitinsä lähtee kotoa. Menee parikymmentä vuotta, ennen kuin Samuel näkee äitinsä uudelleen. Kirjassa selvitellään Faye-äidin lähdön syitä, hänen nuoruuttaan Iowassa ja kerrotaan myös Fayen norjalaisesta isästä.

Kirjan nimi Nix tarkoittaa norjalaisessa mytologiassa taruolento näkkiä. Näitä vanhoja taruja Fayen isä kertoi tyttärelleen. Kirjailijan äidin suku on kotoisin Norjasta ja kirjan lopussa Faye matkustaakin Hammerfestiin selvitelläkseen isänsä sukujuuria ja syitä sille, että isä lähti Yhdysvaltoihin sodan aikana ja eli siellä onnettomana, kotiin  kaivaten.

Kirjaan on ladattu aivan liikaa materiaalia. Sinällään tämä perhetarina olisi riittänyt ja siitä olisi saanut aikaan kelpo lukuromaanin. Lisänä on sivujuoni, jossa tavataan nettipelaajia - päähenkilö Samuel ja myös kirjailija Nathan Hill harrastaa verkkopelaamista. En ihan ymmärtänyt yhteyttä muihin kirjan tapahtumiin.

Kirjassa kerrotaan myös perin pohjin Chigagon vuoden 1968 opiskelijamielenosoituksista, joissa Samuelin äiti oli mukana. Samuelin elämään liittyvät myös lapsuudenystävät Bishop ja Bethany, joista Bethany on Samuelin suuri rakkaus.

Kirjan kerronta on oikein sujuvaa, mutta paikoitellen liiankin syvälle joihinkin yksityiskohtiin porautuvaa. Todella hauskoja henkilökuvauksia mahtuu joukkoon, esim. Samuelin kirjallisuusopiskelija Laura, joka on plagioinut Hamlet-esitelmätekstin netistä ja palauttanut sen omalla nimellään. Lauran ajatuksia ja perusteluja kaikelle toiminnalleen on aika hauska lukea.

Mutta 716 sivua! Se on aivan liikaa, ei tämä nyt niiin huikea kirja kuitenkaan ollut, vaikkakin aivan luettava.