Anne Tylerin kirja on suomennettu jo vuonna 2004, mutta tulin nyt vasta tarttuneeksi siihen. Tylerilta on suomennettu 12 teosta, mm. Onnellinen matkamies, ja olen pitänyt kovasti hänen kirjoistaan.
Kirjassa seurataan Paulinen ja Michaelin avioliittoa alusta loppuun. Sota-aikana Pauline ja Michael avioituvat pikaisesti, oikeastaan tuntematta toisiaan ollenkaan. He osoittautuvat keskenään aivan erilaisiksi persooniksi, joilla on vaikeuksia ymmärtää toisiaan. He saavat kuitenkin 3 lasta ja sinnittelevät avioliitossaan.
Perhettä kohtaa tragedia, kun lapsista vanhin, Lindy, karkaa kotoa ja katoaa vuosiksi. Vanhemmat eivät osaa käsitellä asiaa ja surevat kumpikin tahoillaan, kuten myös sisarensa menettäneet nuoremmat lapset. Lopulta Michael jättää Paulinen.
Kertoja tarkastelee avioliittoa vuoroon Paulinen, vuoroon Michaelin näkökulmasta. Lindyn sanoin kirjailija kuvaa heidän suhdettaan jään ja lasin liitoksi. "Kaksi oudon samankaltaista ainetta ... - ja kumpikin yhtä helvettiä perheen lapsille."
Kirja ei kuitenkaan ole masentava, mutta toki sävyltään melankolinen. Tyler kuvaa tarkkaan Michaelin ja Paulinen ajatusmaailmaa ja toimintatapoja, mm. ystäväpiiriä. Erottuaan Michael ja Pauline oppivat kuitenkin tulemaan toimeen keskenään.
Kirja panee ajattelemaan naisten ja miesten rooleja sekä erilaisia tapoja toimia. Osataanko asioista keskustella ja sopia? Ja miten kaikki vanhempien välinen vaikuttaa lapsiin, vielä aikuisenakin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti