Norjalainen Maja Lunde kirjoittaa neliosaista romaanisarjaa, jonka osissa tarkastellaan ilmastonmuutosta eri näkökulmista. Ensimmäisessä osassa (Mehiläisten historia) käsiteltiin mehiläisten katoamista, toinen osa (Sininen) käsitteli ilmaston lämpenemistä ja vesipulaa. Tämä kolmas osa Viimeiset tapahtuu kolmella eri aikatasolla vuosina 2064 Norjassa, 1992 Mongoliassa ja 1880-luvulla Pietarissa ja Mongoliassa. Eri aikakausina on eri kertojat ja tapahtumat, jotka liittyvät uhkaan villihevosen kuolemisesta sukupuuttoon.
Maja Lunden tapa rakentaa romaaninsa on kaikissa kolmessa osassa samantapainen. Kirjassa on monta eri päähenkilöä viemässä tarinaa eteenpäin näennäisesti irrallaan toisistaan, mutta jossain vaiheessa kirjaa eri tarinat linkittyvät yhteen ja yhteys niiden välille löytyy. Sinisessä yhteys kävi ilmi vasta aivan kirjan lopussa. Viimeiset-kirjassa taas muutamalla lauseella viitataan edellisen osan tapahtumiin, henkilöillä on yhteys aiemman kirjan tapahtumiin.
Maja Lunde kirjoittaa ilmastonmuutoksesta ihmisten arjen kautta yksinkertaisesti ja järkyttävän realistisesti. Viimeiset-kirjassa Norjan sääolot ovat muuttuneet aivan kummallisiksi, liikkumista rajoitetaan koko Euroopassa ja ruokaa ei ole enää saatavilla. Ihmiset pyrkivät kohti pohjoista, jossa ehkä olisi vielä elämisen mahdollisuuksia. Kirjassa Norjassa asuvat henkilöt ovat naisia, jotka yrittävät pärjätä omin voimin. Mongoliaan taas lähtee 2 tutkijamiestä hakemaan sieltä villihevosia. Ja 1990-luvun tapahtumissa Karin yrittää viedä villihevosia takaisin Mongoliaan ja vapauttaa niitä siellä luontoon.
Kirjoja lukee kuin jännitystarinaa, mutta niissä on myös paljon ihmisten välisistä suhteista ja siitä, kuinka eläminen ja toisten kanssa oleminen on vaikeaa joka puolella ja kaikkina aikoina.
Kirjasarjan ensimmäinen osa palkittiin Norjassa sen ilmestymisvuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti