Ruotsalaisen Anne Swärdin läpimurtoteos ja ensimmäinen suomennettu teos Viimeiseen hengenvetoon on nuoren tytön rosoinen kasvutarina. Kirjan kieli on kaunista ja vaikka se on maalailevaa, onnistuu Swärd hienosti tiivistämään kirjan sanomaa hiottuihin lauseisiin, jotka paikoitellen muistuttavat jopa aforismeja.
Lo syntyy kuumana kesänä keskelle isän ja äidin suurperheiden muodostamaa yhteisöä. Pohjoisesta työn perässä Skooneen muuttanutta joukkoa pidetään paikkakunnalla vähän omituisina. Kun Lo on seitsenvuotias, hän tutustuu kaoottisissa maastopalon sammutustöissä itseään useita vuosia vanhempaan Lukakseen. Myös Lukas on muualta tullut; hän elää yhdessä unkarilaisen isänsä kanssa. Tuli yhdistää Lon ja Lukaksen erottamattomaan ja omituiseen suhteeseen. Lo ja Lukas viettävät kaiken aikansa yhdessä, jopa niin tiiviisti, että Lon sukulaiset epäilevät Lukaksen käyttävän Lota hyväkseen.
Lo lähtee kotikylästään ja päätyy kiertelemään ympäri Eurooppaa. Hän on valmis hyppäämään sängystä sänkyyn etsiessään läheisyyttä, jollaista saattoi kokea vain Lukaksen kanssa. Kirjan kerronta hyppelee ajassa ja paikassa Lon lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden maisemissa. Tapahtumat ja niiden syy-seuraus-suhteet selviävät lukijalle pikku hiljaa kirjan edetessä. Tunnelmaltaan kirja on tiivis ja miljööltään omaperäinen. Ainakaan minun mielessäni kirjan tapahtumat olisivat voineet sijoittua melkein mihin vain, eivät mitenkään leimallisesti 1970-luvun Ruotsiin.
tiistai 5. huhtikuuta 2011
perjantai 1. huhtikuuta 2011
David Foenkinos: Nainen, jonka nimi on Nathalie
Ranskalaisen David Foenkinosin ensimmäinen suomennettu teos on ihastuttava rakkaustarina! Nathalie ja François törmäävät sattumalta kadulla ja rakastuvat toisiinsa. He viettävät onnentäyteteiset seitsemän vuotta yhdessä, kunnes François menehtyy auto-onnettomuudessa. Nathalie jää suremaan miestään eikä usko enää koskaan voivansa tuntea rakkautta.
Toisin kuitenkin käy, kun hän jostain syystä toimistolla suutelee ruotsalaista kollegaansa Markusta. Kirjailijan kuvaukset tyypillistä ruotsalaista markkeeraavasta Markuksesta saivat kyllä ainakin minut epäilemään, olisiko hän sittenkin ollut suomalainen: eiväthän Ruotsin itsemurhatilastot ole maailman korkeimmat ja ruotsalaiset ihmisinä hiljaisia ja vetäytyviä…
Vaikka kirja on rakkaustarina, se ei kuitenkaan jää kuvaamaan vain yhtä rakkauskertomusta. Päinvastoin se käsittelee rakkauden erilaisia ulottuvuuksia ja ilmenemismuotoja sekä lainalaisuuksia. Kieleltään kirja on kepeän leikittelevä. Lukujen välissä on erilaisia tekstistä erillisiä listoja ja sivuhuomautuksia otetta entisestään kepeyttämässä. Kirjailija myös viittaa tekstissään useisiin kirjoihin ja elokuviin eli tämä on niitä ärsyttäviä tai ihania kirjoja, jotka luettuaan on ihan pakko lukea tuo ja tuo kirja!
Toivottavasti Foenkinosin tuotannon suomentaminen ei jää tähän vaan pääsemme lukemaan lisää samanlaista!
Toisin kuitenkin käy, kun hän jostain syystä toimistolla suutelee ruotsalaista kollegaansa Markusta. Kirjailijan kuvaukset tyypillistä ruotsalaista markkeeraavasta Markuksesta saivat kyllä ainakin minut epäilemään, olisiko hän sittenkin ollut suomalainen: eiväthän Ruotsin itsemurhatilastot ole maailman korkeimmat ja ruotsalaiset ihmisinä hiljaisia ja vetäytyviä…
Vaikka kirja on rakkaustarina, se ei kuitenkaan jää kuvaamaan vain yhtä rakkauskertomusta. Päinvastoin se käsittelee rakkauden erilaisia ulottuvuuksia ja ilmenemismuotoja sekä lainalaisuuksia. Kieleltään kirja on kepeän leikittelevä. Lukujen välissä on erilaisia tekstistä erillisiä listoja ja sivuhuomautuksia otetta entisestään kepeyttämässä. Kirjailija myös viittaa tekstissään useisiin kirjoihin ja elokuviin eli tämä on niitä ärsyttäviä tai ihania kirjoja, jotka luettuaan on ihan pakko lukea tuo ja tuo kirja!
Toivottavasti Foenkinosin tuotannon suomentaminen ei jää tähän vaan pääsemme lukemaan lisää samanlaista!
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Ljudmila Ulitskaja: Naisten valheet
Moskovalainen Ljudmila Ulitskaja kuuluu Venäjän arvostetuimpiin nykykirjailijoihin. Romaani Naisten valheet on hänen toinen suomennettu teoksensa.
Naisten valheet on rikas tarinakokoelma venäläisten naisten arjesta. Se sijoittuu jonnekin romaanin ja novellien välimaastoon. Kirja koostuu erillisistä tarinoista, joissa kaikissa on kuitenkin sama päähenkilö, ystäviensä ja tapaamiensa naisten tarinoita, murheita ja valheita kuunteleva Ženja. Naiset valehtelevat saadakseen elämänsä tuntumaan merkityksellisemmältä, paremmalta, siedettävämmältä… Naiset valehtelevat, jotta eivät katuisi elämässä tekemiään valintoja; he valehtelevat saadakseen kokea rakkautta; he valehtelevat peittääkseen yksinäisyyden.
Naisten valheet oli raikas lukukokemus ja mielenkiintoinen kurkistus 1980–1990-lukujen Venäjälle!
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Eeva Rohas: Keltaiset tyypit
Olen viime aikoina mieltynyt novelleihin ja törmännyt niin hienoihin helmiin, että taidan jatkossa valita yhä enemmän lyhyttä proosaa romaanien rinnalle.
Yksi hienoista lukukokemuksista on ollut Eeva Rohaksen esikoisteos Keltaiset tyypit. Kirjan kahdeksassa novellissa tutkaillaan ansiokkaasti elämää ja ihmismieltä niin harvoina onnen hetkillä kuin nurjalla puolellakin. Keltainen väri toistuu lähes joka novellissa.
Novellien tapahtumapaikat vaihtelevat Helsingistä Jyväskylään ja ryhmäterapiaistunnosta Kreikan lomarannoille ja henkilögalleria koostuu nuorista ja vanhoista, naisista ja miehistä. Yhdistävänä tekijänä tuntuvat olevan henkilöt, jotka yrittävät löytää suuntaa elämälleen, ristiriitaisuuksia aiheuttavat ihmissuhteet sekä rajankäynti ”kunnon elämän” ja siitä lipsumisen välillä.
Näitä tarinoita luki mielellään! Suosittelen kaikille – niin novellien ystäville kuin niitä tähän asti vierastaneillekin.
Yksi hienoista lukukokemuksista on ollut Eeva Rohaksen esikoisteos Keltaiset tyypit. Kirjan kahdeksassa novellissa tutkaillaan ansiokkaasti elämää ja ihmismieltä niin harvoina onnen hetkillä kuin nurjalla puolellakin. Keltainen väri toistuu lähes joka novellissa.
Novellien tapahtumapaikat vaihtelevat Helsingistä Jyväskylään ja ryhmäterapiaistunnosta Kreikan lomarannoille ja henkilögalleria koostuu nuorista ja vanhoista, naisista ja miehistä. Yhdistävänä tekijänä tuntuvat olevan henkilöt, jotka yrittävät löytää suuntaa elämälleen, ristiriitaisuuksia aiheuttavat ihmissuhteet sekä rajankäynti ”kunnon elämän” ja siitä lipsumisen välillä.
Näitä tarinoita luki mielellään! Suosittelen kaikille – niin novellien ystäville kuin niitä tähän asti vierastaneillekin.
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Paul Auster: Näkymätön
Austerin uusimman kirjan rakenne on postmodernin ovela: se koostuu käsikirjoituksista, muistiinpanoista ja päiväkirjamerkinnöistä ja rakentuu romaaniksi tavallaan vasta lukijan sitä lukiessa.
Kirjassa liikutaan laajalla aikavälillä: se alkaa keväästä 1967 New Yorkista, jossa nuori kirjallisuuden opiskelija Adam tutustuu ranskalaiseen professoriin ja tämän kauniiseen tyttöystävään. Adam tuntee suurta vetoa itseään huomattavasti vanhempaan naiseen ja ajautuu tämän kanssa kiihkeään suhteeseen.
Kirjan toisella tasolla syöpää sairastava Adam elää elämänsä viimeisiä hetkiä vuonna 2007. Hän kirjoittaa muistelmia noista kevään 1967 tapahtumista ja lähettää ne luettavaksi vanhalle opiskelutoverilleen Jimille, arvostetulle kirjailijalle. Muistelmille seuraa jatkoa, toinen osa, jossa Adam muistelee seurannutta kesää, jonka hän viettää sisarensa kanssa ennen Pariisiin vaihto-opiskelijaksi lähtöä. Adamin on tarkoitus kirjoittaa myös Pariisissa olostaan, mutta hän kuolee ennen kuin saa kirjoitustyön valmiiksi. Niinpä kirjailija viimeistelee Adamin muistiinpanoista kirjan viimeisen osan.
Jim kertoo Adamin kirjasta sekä tämän sisarelle että Pariisin aikaiselle tuttavalle Cecilelle. Molemmilla on erilainen käsitys useista tapahtumista ja ihmisistä. Romaanin viimeinen osa rakentuu Cecilen päiväkirjamerkinnöistä.
Lukijan tehtäväksi jää päättää, kuka muistaa oikein ja mikä on kuvitelmaa sekä kuka kirjassa on paha, kuka hyvä. Mielenkiintoinen ja monitasoinen kirja!
Kirjassa liikutaan laajalla aikavälillä: se alkaa keväästä 1967 New Yorkista, jossa nuori kirjallisuuden opiskelija Adam tutustuu ranskalaiseen professoriin ja tämän kauniiseen tyttöystävään. Adam tuntee suurta vetoa itseään huomattavasti vanhempaan naiseen ja ajautuu tämän kanssa kiihkeään suhteeseen.
Kirjan toisella tasolla syöpää sairastava Adam elää elämänsä viimeisiä hetkiä vuonna 2007. Hän kirjoittaa muistelmia noista kevään 1967 tapahtumista ja lähettää ne luettavaksi vanhalle opiskelutoverilleen Jimille, arvostetulle kirjailijalle. Muistelmille seuraa jatkoa, toinen osa, jossa Adam muistelee seurannutta kesää, jonka hän viettää sisarensa kanssa ennen Pariisiin vaihto-opiskelijaksi lähtöä. Adamin on tarkoitus kirjoittaa myös Pariisissa olostaan, mutta hän kuolee ennen kuin saa kirjoitustyön valmiiksi. Niinpä kirjailija viimeistelee Adamin muistiinpanoista kirjan viimeisen osan.
Jim kertoo Adamin kirjasta sekä tämän sisarelle että Pariisin aikaiselle tuttavalle Cecilelle. Molemmilla on erilainen käsitys useista tapahtumista ja ihmisistä. Romaanin viimeinen osa rakentuu Cecilen päiväkirjamerkinnöistä.
Lukijan tehtäväksi jää päättää, kuka muistaa oikein ja mikä on kuvitelmaa sekä kuka kirjassa on paha, kuka hyvä. Mielenkiintoinen ja monitasoinen kirja!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
