Ranskalais-venäläisen Andreï Makinen uusin teos jatkaa tekijän tuotannosta tuttua linjaa eli kuvaa ihmistä ja hänen identiteettiään kahden maan välissä.
Kirjan päähenkilö on Ranskassa asuva venäläinen kirjailija Ivan Šutov, joka erottuaan nuoresta ranskalaisesta tyttöystävästään päättää lähteä entiseen kotikaupunkiinsa Pietariin etsimään vanhaa nuoruudenrakastettuaan Ninaa. Šutov pöllähtää Pietariin keskelle kaupungin kolmesataavuotisjuhlien karnevaalimeininkiä. Karnevaalien idean mukaisesti kaikki käännetään ympäri, kuninkaat ja narrit vaihtavat paikkaa; samalla tavalla tuntuu keikahtaneen päälaelleen myös nyky-Venäjän arvomaailma. Šutov löytää huomaa kotikaupunkinsa ja Ninan muuttuneen suuresti.
Kirjan vaikuttavimman osuuden muodostaa Šutovin tapaaman vanhuksen Volskin kertomus Leningradin piirityksen ajasta, toisesta maailmansodasta ja elämästä Stalinin vainojen uhrina. Rakkaus ja luottamus ovat tärkeitä hengissä pitäviä voimia. On koskettavaa lukea kertomusta piiritetyn kaupungin teatterista, jossa nälän riivaamat näyttelijät viimeisillä voimillaan pitävät pystyssä teatteria, jotain muistumaa entisestä normaalista elämästä. Nälän heikentämä yleisö kumartaa esityksen päätteeksi, koska taputtamiseen ei ole voimia. Volski selviää hengissä läpi vuosikymmenten vaikeuksien. Tuntuu, että Volski kuvaa venäläisiä yleensä, kaikki mahdolliset vastoinkäymiset on ladattu hänen hahmoonsa. Uuden Venäjän kapitalistiseen pintaliitoon Volski ei enää sopeudu ja niinpä hänet siirretään ”iäkkäiden henkilöiden taloon” muiden vanhaan aikakauteen jääneiden tavoin.
Šutov päättää palata Pariisiin, Venäjä ei enää ole hänen kotimaansa. Kotimatkalla lentokoneessa istuessaan hän tajuaa kuuluvansa kiihkeästi synnyinmaahansa, mutta hänen isänmaansa ei ole alue vaan aikakausi, jota ei enää ole.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti