Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta

Kirjan nimi juontaa toisen päähenkilön Paulin ja hänen entisen vaimonsa peliin, jossa mietitään, mikä olisi kauimpana kuolemasta. Lopulta he päätyvät siihen, että se on kiiltäväpaperinen lentokonelehti. Se joka löytyy lentokoneiden penkkien taskusta ja jonka jutuista tulee olo, että turistikohteiden kurjuus on vain matkailijoille järjestettyä eksotiikkaa. Että todellisuudessa olemassa on vain ihmisiä, joilla on varaa istua lentokoneissa ja ostaa kalliita aurinkolaseja, ja että koko ulkopuolinen maailma on järjestetty heille. Eihän sellaisessa maailmassa voi olla kuolemaa.

Afrikassa kuolema sen sijaan on lähellä: slummien liimaa haistelevien katulasten henki ei ole paljonkaan arvoinen eikä kottikärryillä lääkäriin työnnelty sairas läheskään aina saa apua ajoissa. Ylikansalliset, kaikkialla maailmassa samannäköiset ja -hajuiset hotellien aulabaarit yrittävät työntää kuolemaa loitommas Afrikassakin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Sambiaan, eteläiseen Afrikkaan. Maan nimeä ei kirjassa missään vaiheessa kerrota, mutta vinkkejä annetaan sen verran, että Sambia on kyseessä. Täytyy tunnustaa, että jouduin lippukirjasta etsimään Sambian lipun – aivan ulkomuistista en lipun värejä olisi muistanut, mutta pakko oli saada varmuus, missä liikutaan... Kertojina vuorottelevat suomalainen Pauli ja afrikkalainen Esther. Pauli on suomalainen mies, joka lähtee lapsuuden maisemiinsa Afrikkaan kuolemaan. Hän on pettynyt elämäänsä: avioliitto on päättynyt eroon, Pauli on etääntynyt rasistisesta pojastaan ja työ tuntuu hyödyttömältä.

Esther puolestaan on lähtöisin maaseudulta köyhästä pikku kylästä. Estherin elämä kiertyy lapsuudenystävän Bessyn ympärille. Bessy on naitettu nuorena tyttönä sedälleen, minkä jälkeen hän on lähtenyt kaupunkiin ja ajautunut siellä prostituution pariin. Myös Esther lähtee kaupunkiin, kun hän pääsee sinne jatkamaan koulunkäyntiä ja sieltä aina yliopistoon saakka opiskelemaan.

Estherin ja Paulin tiet ja tarinat risteävät ja samalla paljastuu myös lukijalle pala palalta, mitä menneisyydessä on tapahtunut. Kirjan kieli ja kerronta ovat nautinnollisen kaunista. En ole itse koskaan käynyt Afrikassa, mutta tuntuu siltä, että Hirvonen onnistuu todella hyvin luomaan afrikkalaisen ilmapiirin ja tunnelman.