Paulo Coelho: Accran kirjoitukset

”Accran kirjoitukset – sana on aseista voimakkain” herätti minussa aika ristiriitaisia tunteita. Olen yleensä tykännyt Coelhon kirjoista kovasti, tästä en ole ihan varma. Jotenkin Coelholla tuntuu menestys ja julkaisujen määrä kihonneen päähän, ja nyt suolletaan viisauksia sellaista tahtia, että heikompaa huimaa.

Kirja koostuu viisaalle Koptille esitetyistä kysymyksistä, joihin hän vastaa – varmastikin viisaasti. Kopti ottaa kantaa menestykseen, tyylikkyyteen, häviämiseen ja voittoon. Paikka paikoin nousee kauniita ajatuksia ja tärkeitä lauseita, mutta kuitenkin koko kirjasta jää vähän mansikalla höystetyn sillisalaatin maku. Hiukan napattu tuolta, hiukan täältä, vähän vanhaa ja vähän sinistä, ja lopputulos on sekametelisoppa. Ei kolahtanut.

Lisäksi kirjan ulkoasu on vähemmän onnistunut. On melkoisen tukalaa lukea tekstiä harmaalta pohjalta yhtään pitemmän aikaa. Varmaan tarkoituksena on ollut saada vanhan ja antiikin leimaa, mutta sutta ja sekundaa tuli. Raskaslukuisuus ei yhtään kirjaa paranna.