Gabi Köpp: Kunpa en olisi ollut tyttö

"Kunpa en olisi ollut tyttö" kertoo Gabi Köppin tositarinan toisessa maailmansodassa. Saksa on jo häviämässä sodan, ja venäläiset ovat vyöryneet Puolan läpi Saksan itäosiin, ja osa siviileistä on jäänyt linjojen taakse. 15-vuotias Gabi lähtee pakomatkalle sisarensa kanssa junalla. Juna joutuu kuitenkin venäläisen tykistötulen kohteeksi, ja pakomatka katkeaa lumiselle taipaleelle. Gabi onnistuu pakenemaan junasta, mutta siitä koettelemukset vasta alkavat.

Gabi Köppin tarina on oiva muistutus siitä, miten sota kohtelee kaltoin kaikkia osapuolia, ja jokaisella on omat kauhutarinansa kerrottavana. Juutalaisten kohtalot lienevät tunnetuimpia, venäjän nälänhädästä tiedämme, ja omat suomalaisten kokemukset ovat muistissa, mutta eivät saksalaisetkaan helpolla päässeet. Sota näyttää tuovan ihmisluonteen alimmat piirteet tehokkaasti esiin, ja toisen ihmisen kärsimykseen tottuu. Gabin kohtalossa korostuu vielä omienkin kovuus – vanhemmat naiset uhraavat nuoren tytön mielellään, kunhan itse pysyvät turvassa. Itsesuojeluvaisto menee moraalin edelle.

Gabi ei saanut kertoa tarinaansa nuorena pitkään aikaan, eikä hänen äitinsä koskaan halunnut kuulla tyttären pakomatkasta. Kun tytär yritti kertoa jotain traumastaan, äiti kielsi puhumasta asiasta. Ilmeisesti aihe oli liian kipeä, ja liian monet olivat kokeneet saman kohtalon. Kunpa en olisi ollut tyttö kertoo tuhansien naisten kohtalosta sodan jaloissa, mutta eivät miehet sen helpommalla päässeet. Gabi ei kuvaile kokemaansa kovinkaan tarkoin, mutta rivien välistä lukija kyllä arvaa tarpeeksi.