Carol Shieldsin romaani vaikutti aluksi tavallisen perheen tavalliselta tarinalta. Kirjan kertoja on Judith, elämäkertoja kirjoittava kirjailija ja perheenäiti. Lukija pääsee sisään Judithin maailmaan ja saa kuulla tämän perheestä ja työstä sekä ystävistä. Liikutaan ylemmän keskiluokan piireissä, arjen käänteissä. Tavallisen elämän kuvaus miellyttää minua yleensä, mutta tällä kertaa alkoi jossain vaiheessa ihmetyttää se, että heidän tavallinen tuntui aika erinomaiselta, jotenkin turhan hienolta ja erityisen hyvältä tavalliseksi.
Tarina kohoaa loppua kohti ja avaa kiinnostavia pieniä huomioita elämästä, tarinoista ja ihmisten välisistä kohtaamisista.
Hauska yksityiskohta on se, että huomasin kirjan ilmestymisvuoden (ilmestynyt englanniksi 1976) vasta kirjan luettuani, eikä aikakausi tullut mieleeni tarinaa lukiessani: romaani olisi voinut sijoittua yhtä hyvin tähän aikaan kuin 1970-luvulle.
Palkitun kirjailijan teksti on jo esikoisromaanissa sujuvaa ja kaikin puolin mukavaa luettavaa. Tämä oli minulle ensimmäinen Shieldsin romaani, taidanpa tarttua toiseenkin!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti