Elina Hirvonen: Kun aika loppuu

Elina Hirvosen kirjasta tulee mieleen Jussi Valtosen He eivät tiedä mitä tekevät. Molemmissa perheen nuorta epäillään terroristiksi, tappajaksi. Molemmat nuoret ovat onnettomia, Hirvosen kirjassa Aslak on aina ollut erilainen, koulukiusattu, masentunut, eristäytynyt. Aslakilla ei ole ystäviä, lyhyen ajanjakson hänen ystävänään on toinen erilainen, japanilaistaustainen Taika. Sen jälkeen ystäviä löytyy ainoastaan verkosta – ja ovatko hekään ystäviä?

Aslakin vanhemmat ovat vihreitä idealisteja, jotka tekevät työtä paremman maailman puolesta. Kirjassa ei juurikaan kerrota Eerikistä, Aslakin isästä. Kirja on äidin ja kahden lapsen, Aslakin ja Aavan, tarina. Vaikka lapsia on rakastettu, molempien nuoruus on ollut onneton. Aava on halunnut perheensä luota mahdollisimman kauas, lääkäriksi Afrikkaan. Siellä hän kylläkin tekee saman tyyppistä auttamistyötä kuin vanhempansa tahoillaan. Aslak ei ole koskaan saanut kiinni elämästä vaan sulkeutunut omaan maailmaansa.

Miten rakastavien, kaikkensa yrittävien vanhempien lapsista tulee terroristeja? Eivät Laura ja Eerik tietysti ole täydellisiä, lapset kuuntelevat iltaisin heidän riitojaan. Molemmat tekevät omaa uraansa, eivätkä osaa auttaa kipuilevaa, oirehtivaa Aslakia. Seuraukset ovat kamalat.

Vaikkakin kirjan maailma oli synkkä, ja epätoivoinen loppu ennakoitavissa, Elina Hirvosen teksti vei eteenpäin. Näkökulman vaihdokset Aavan, Aslakin ja äiti-Lauran välillä rytmittivät tarinaa. Kirjaa lukiessa mietti, mitä Lauran ja Eerikin olisi pitänyt tehdä toisin? Miksei kukaan muukaan osannut auttaa?