Ishiguro on yksi lempikirjailijoistani. Pitkän päivän ilta on jäänyt mieleen ja myös vaikuttava Ole luonani aina. Jos Ole luonani aina oli dystopia, Haudattu jättiläinen puolestaan sijoittuu menneisyyden Brittein saarille tarkemmin määrittelemättömään ajankohtaan.
Kirjan päähenkilöinä ovat vanha pariskunta Axl ja Beatrice, jotka päättävät lähteä vaeltamaan omasta kotikylästään poikansa luokse. Matka on pitkä ja se pitää taittaa jalkaisin välillä vaikeassakin maastossa. Lisäksi matkantekoa uhkaavat keskinäistä vihanpitoa pitävät saksit ja keltit. Axl ja Beatrice kohtaavat matkallaan myös Arthur-kuninkaan ritarin haarniskassaan, jonka tehtävänä on suojella lohikäärmettä. Muitakin mielikuvituksellisia ja vaarallisiakin otuksia ilmaantuu matkan varrella pariskunnan reitille.
Kirjassa on mukana maagisia elementtejä. Esimerkiksi Axl ja Beatrice eivät muista menneisyydestään juuri mitään, välillä mieleen palaa unenomaisia välähdyksiä siitä, mitä elämässä on aiemmin tapahtunut. Axl ei muista, mitä työtä hän on nuorena miehenä tehnyt, pariskunnan pojan kohtalo vaikuttaa epäselvältä. Kaikkialla leijailee sumu, jonka Axl ja Beatrice epäilevät vaikuttavan muistojen katoamiseen.
Kerrassaan hieno, lämpimästi kirjoitettu tarina, jonka maailma on yllätyksiä täynnä. Tarina myös viedään hienosti loppuun.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti