Hiekkamandala on hienosti kirjoitettu satu kolmesta ihmisestä: Irenestä, Omista ja lapsen hengestä. Irene on nuorta joogapoikaa Omia selvästi vanhempi, nainen jonka ote arkipäivään on voimaton ja tarkoitus hukassa. Irene opiskelee näennäisesti, mutta ei valmistu, eikä edes suunnittele valmistuvansa. Om löytää Irenen viereiseltä matolta joogatunnilta, ja suhde alkaa.
Hiekkamandala avaa kerros kerrokselta päähenkilöiden ja näiden läheisten elämää. Millainen oli Omin lapsuus hippiäitinsä kanssa? Miksi Irene ei koskaan tuntenut isäänsä?
Irenen ja Annan ystävyys tuo omat koukeronsa tarinaan.
Kirja on kauniisti kirjoitettu ja ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ehkä monikin nykyihminen löytää omia ajatuksiaan tarkoituksen etsinnästä ja suurten tavoitteiden puuttumisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti