Johanna Venho on kirjoittanut Sylvi Kekkosesta romaanin. Tämän tyyppiset kirjat panevat aina niitä lukiessa miettimään, mikä on oikeasti tapahtunut ja mikä kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Se vähän häiritsee lukukokemusta, mutta tästä huolimatta Johanna Venho on kirjoittanut hienon kirjan. Teksti on tosi intensiivistä ja tarkkaa, ja sanaakaan ei voi jättää lukematta.
Kirjassa Sylvi Kekkonen puhuu Marja-Liisa Vartiolle, ja Marja-Liisa Vartio provosoi ja kommentoi takaisin - vaikkakin on tapahtumahetkellä vuonna 1966 jo kuollut. Sylvi peilaa elämäänsä ja kirjailijuuttaan Vartion kommentteihin ja miettii, olisiko joku voinut mennä toisin. Näkökulma annetaan välillä myös Essi Renvallille, joka yrittää tehdä Sylvistä muotokuvaa. Nämä tarinat koin jotenkin irrallisiksi ja kirjan kannalta ei niin tärkeiksi.
Sylvi puhuu tietenkin Urhosta ja Urhon naisista, pojistaan, miniöistään, politiikan ja kulttuurielämän henkilöistä. Tärkeä rooli on annettu Kekkosten taloudenhoitajalle Esterille, joka on kirjan mukaan ollut Sylvin tuki ja turva. Suhdetta Urhoon vuonna 1966 kuvannee hyvin kirjailijan lause: "On oltava tarpeeksi lähellä, jottei katoa toiselta, ja tarpeeksi kaukana, jottei katoa itseltään."
Kirjailija on liittänyt kirjan loppuun luettelon lähdekirjallisuudesta. Kiitoksista käy ilmi myös muita lähteitä. Sylvin elämä ja kirjat jäävät kiinnostamaan, seuraavana lukulistalle Anne Mattssonin elämäkerta?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti