Ilmar Taska: Pobeda 1946

Viro vuonna 1946 nähtynä pienen, nimettömäksi jäävän pojan silmin. Popedalla ajava ystävällinen mies saa pojan kertomaan vanhemmistaan asioita, joiden paljastumisen takia piilotteleva isä haetaan pois ja äiti joutuu kuulusteluihin. Pojan tie vie Tallinnasta kauas pois poikien kasvatussiirtolaan ja sieltä taas takaisin. Pojan viaton ihmettely kummallisista asioista, joita hänelle tapahtuu, on hienosti kuvattu. Tapahtumat Neuvostoliitossa tuolloin ja monissa muissakin autoritäärisissä valtioissa herättävät ihmetystä ja kauhua aikuisissakin, saati sitten lapsissa.

Kirjassa on useita kertojia, myös Popedaa ajava turvallisuuspalvelun etsivä saa suunvuoron. Hän tekee töitä aatteen vuoksi ja silloin kaikki toisinajattelijat ovat vaarallisia ja heidät on saatava kiinni. Kaikista tulee ilmiantajia ja oman edun tavoittelijoita. Patarein vankila on turvallisuuspalvelun vangitsemien ihmisten kauhujen näyttämönä. 

Mukana on myös kansainvälinen kuvio, kun pojan Johanna-tädillä on rakkaussuhde englantilaiseen toimittajaan. Pääseekö Alan tapaamaan Johannaa Neuvostoliittoon ja pääseekö Johanna Englantiin? Päätöksiä ei tehdä asiaperusteisesti vaan siten, että päätöksentekijä itse hyötyy jollakin lailla ja pelastaa kenties oman nahkansa.

Aika kylmäävää luettavaa, vaikka kovin tuttua historiasta. Alkuteos on ilmestynyt vuonna 2016. Kirja on Taskan ensimmäinen romaani, ja hän on aiemmin työskennellyt elokuva- ja teatterialalla.