Kirjan päähenkilö on vastikään eläkkeelle jäänyt professori. Hän yrittää etsiä uutta sisältöä päiviinsä, kun työ ei enää ole elämän ykkössisältö. Tapahtumat sijoittuvat Berliiniin, jossa päähenkilö Richard sattumalta törmää afrikkalaisiin turvapaikanhakijoihin. Nämä miehet asustavat alkuun eräällä kaupungin aukiolla telttaleirissä, kun heille ei ole tarjolla muutakaan paikkaa.
Jostakin syystä Richard kiinnostuu miesten tilanteesta ja lähtee haastattelemaan heitä. Kirjan nimi viittaa miehille annettavaan saksan kielen opetukseen, johon myös Richard osallistuu jollakin tavalla. Vähitellen Richard tutustuu miehiin ja yrittää ymmärtää ja auttaa heitä siten, kuin hänelle on mahdollista.
Miesten tilanne on mahdoton, koska he ovat kotimaastaan lähdettyään ilmoittautuneet turvapaikan hakijoiksi kuka Libyassa, kuka Kreikassa tai Italiassa. Säädösten mukaan heidän pitäisi palata siihen maahan, johon he ovat ensin saapuneet, mutta siellä heitä ei oteta vastaan tai siellä ei ole heille minkäänlaista tulevaisuutta tarjolla. Vaihtoehdot Saksassakin ovat olemattomat.
Kirja on vähäeleisyydessään silmiä avaava, kun miesten menneisyyttä ja erilaisia vaihtoehtoja (tai pikemminkin niiden puutetta) tuodaan esille vähän kerrallaan. Elämä laitoksissa on turhauttavaa, mitään tekemistä ei ole eikä asiat etene. Byrokratia tekee asioiden hoitamisesta mahdotonta, jopa maan tavat ja kielen tuntevalle.
Suosittelen!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti